Kokemuksia Talviretriitiltä

Nathan talviretriitillä vietimme viikon hiljaisuudessa (maunassa) luonnonkauniiden metsien ympäröimässä Sundari ashramissa Espoossa.

Leirin ohjelmaan kuuluivat päivittäiset hathajoogaharjoitukset sekä pitkät hiljaiset meditaatiot Jumalallisen Itsen, Atmanin paljastamiseksi. Lisäksi saimme nauttia rauhallisista metsäkävelyistä, saunomisesta ja herkullisesta kasvisruoasta.

Uutenavuotena meditoimme koko yön Helsingin Natha joogakoululla. Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja järjestäjille <3

Hiljainen retriitti järjestetään vuosittain uudenvuoden ympärillä ja se on tarkoitettu Nathan jatkuvien kurssien oppilaille. Alla tämän talven leirille osallistuneiden kokemuksia.

 

"Talvileiri ja mauna ovat täydellinen kombinaatio uudenvuoden aikaan. Huomasin selkeästi väsymyksen kehon ja mielen tasolla, niinpä tämä tauko normaalista elämästä tuli täydelliseen hetkeen. Olen iloinen, että sain kokea Sundari-ashramia ympäröivän luonnon nyt talviaikaan. Nautin päivittäin tekemistäni metsäkävelyistä - hiljaisuudessa luontokokemukset ovat myös erityisen syviä ja läsnäolon tila voimakas.

Yhteiset hathajoogaharjoitukset olivat todella ihania ja erilaisia eri päivinä, yksi leirin suosikkihetkistäni. Iso kiitos leirin keittiötiimille, joka loihti maukasta, värikästä, ravitsevaa ja rakkaudella valmistettua ruokaa – herkkuja ja yllätyksiä unohtamatta <3

Tämä leiri toimi minulle hienona henkisenä impulssina, yhdessä koettu hiljaisuus teki kokemuksesta erityisen.

<3 <3 <3 Kiitos!"

 

 

”Hiljainen retriitti tuntui jälleen kerran mittaamattoman arvokkaalta lahjalta sielulleni. Kiireisen syksyn jälkeen oli todella ihanaa viettää viikko hiljaisuudessa, meditaatioon ja harjoituksiin keskittyen, lämpimän sydämellisessä tunnelmassa. Leirin edetessä, erilaisten vaiheiden jälkeen mieli alkoi vähitellen hiljentyä enemmän ja meditaatio syventyä. Uudenvuoden yön meditaatiot olivat erityisen voimakkaat ja syvät. Koin valtavasti rakkautta ja armoa ja pääsin syvään yhteyteen lähes jokaisen meditoitavan aspektin kanssa. Seuraavan päivän Atman-meditaatiossa olin paljon aiempaa enemmän yhteydessä omaan sydämeeni ja koin sisäisen todellisen olemukseni kenties voimakkaammin kuin koskaan aiemmin. Koin hyvin konkreettisesti kuinka syvin olemukseni todellakin on jumalallinen, kuinka se on täynnä käsittämätöntä loistoa, kirkkautta, valoa, rakkautta, autuutta. Kuin kallisarvoinen jalokivi, joka heijastaa ikuista jumalallista valoa.

Olen osallistunut näille uudenvuoden ympärillä järjestettäville meditaatioleireille jo useana vuonna. Joka kerta palaan kotiin syvästi uudistuneena, autuaana ja mieli levollisena. Vuosien varrella olen huomannut, että tärkeimpiä vaiheita on leiriltä palaaminen ja se, miten pystyn integroimaan syvät oivallukseni ja kokemukseni arkeen leirin jälkeen. Tärkeintä ei ole huippukokemukset, vaan se, miten oma vallitseva tietoisuudentila muuttuu ja kohoaa. Nyt vajaa viikko leirin jälkeen koen yhä syvää sisäistä tasapainoa, levollisuutta ja onnellisuutta. Huomaan, kuinka arki yrittää kiskoa minua takaisin stressiin ja kiireeseen, mutta minun on paljon aiempaa helpompi kuunnella ja seurata Sydämen ääntä: Se ohjaa minua ylläpitämään leirillä saavutettua läsnäolon ja sisäisen rauhan tilaa, harjoitusten, rentoutumisen ja meditaation avulla. Atman-meditaation jatkaminen leirin jälkeen on tuntunut todella hyvältä. Leiri antoi todella hienon ja tärkeän impulssin alkaneelle vuodelle. Iso kiitos kaikille mukana olleille <3"

- Rosabelle

 

“Tämä oli ensimmäinen retriittikokemukseni. Puhumattomuus tuntui aluksi haastavalta. Ajatukset ja tunteet tulivat melkoisena tulvana mieleen. Viidentenä päivänä mieli vihdoin alkoi rauhoittua. Sain luottamusta siihen, että keskittyessäni pystynkin todella saamaan etäisyyttä ajatuksiini. Leirin loppuvaiheessa myös kokemus omasta ytimestä, henkisestä sydämestä muuttui hetkittäin upean eläväksi. 

Teimme päivittäin pitkiä, lempeästi ja perusteellisesti vaihe vaiheelta ohjattuja meditaatioita. Olin todella yllättynyt siitä, miten onnistuin keskittymään ja pääsin meditaatioissa paljon aikaisempaa syvempään sisäiseen hiljaisuuteen ja rakkaudelliseen läsnäoloon. 

Näin pari päivää retriitin päättymisen jälkeen nautin vielä kotioloissa sen vaikutuksista. Ihanaa että sain tuotua näin paljon rauhaa ja tasapainoa mukanani!”

 

”Lähtökohdat olivat hieman raskaat ja sikäli pysähtyminen on ollut todella paikallaan. Vaikka oma kyky pysyä vertikaalina ja sydämessä on voimistunut koko ajan, syksy on todella testannut ja nostanut pintaan vanhoja kipuja ja pelkoja. Jollain lailla kaikki on tiivistynyt joulukuun aikana ja tuskan tunnelmissa leirin hiljaisuuteen on ollut hyvä siirtyä: niin moni asia on kristallisoitunut tämän viikon aikana, että on todella kiitollinen olo. Olo tuntuu tasapainoiselta tavalla, jossa olen tietoinen uudella tavalla oman feminiinin ja maskuliinin puolen välisestä yhteydestä, rakkaudesta. Olen myös tietoisempi monista haasteista kehollisen rentouden ja mielen levollisuuden kannalta, joskin pahin stressi on nyt hellittänyt ja koen, että voin löytää uusia tasoja myös näiden kannalta.

Tulen jatkamaan Atman-meditaatioita päivittäin, keskittymään enemmän meditaatioon muutenkin nyt, kun joogaharjoitukset ovat selvästi avanneet niin paljon kanavia, että tietoisuuden tasoa täytyy kehittää intensiivisemmin. Yhteys sydämeen ainakin on voimakas ja kun tietyt tukokset pystyy yhä tietoisemmin ylittämään, jotain pysyvämpää kauneutta voi viimein todella avautua.

Mauna tuntui hyvältä tavalta irrottautua turhista pakokeinoista keskittyä oleelliseen. En ole näin pitkää maunaa harjoittanut ennen. Tärkeimpinä kokemuksina leiriltä nostaisin esiin loppupuolen Atman-meditaatiot, kun tietty levottomuus ja väsymys hellittivät ja toisaalta tulin niistä tietoisemmaksi. Ongelma on ollut valtava paine erityisesti takaraivossa, joka on jumittanut niskaa välillä ahdistavuuteen asti kuin valtava energiakertymä. Se on hellittänyt ja tuntuu, että pystyn löytämään nyt syvemmän rentouden ja vapautumaan näistä jännityksistäni, kun vaan jatkan harjoitusta.

Myös uudenvuoden meditaatioissa oli muutama hetki, joka paljasti uusia puolia itsestäni. Chinnamasta sulatti minut suorastaan, ymmärsin, miten olla rohkea ja vertikaali ja yhtä aikaa höyhenenkevyt. Matangi on rakkaus, se on ollut aina läsnä ja nyt alan löytämään sen syvemmin. Se on osa minua, jotain mitä rakastaa itsessäni palavasti. Metsäkävelyt päivittäin lähimetsässä alkoivat herättää tässä leiriprosessin keskellä syvempää yhteyttä luontoon ja sen salaperäiseen henkeen. Viimeinen kävely tänään tuntui taianomaiselta läsnäolon, hengen kosketukselta. Tunsin Matangin elämänvoiman, intuitiivisesti syvemmän merkityksen kaikessa ympäröivässä. Tulin myös kirjoittaneeksi runon ja tunnen luovuuden virtaavan taas sisälläni kaiken koettelemuksen jälkeen. Tunnen rohkeuden heräävän, rohkeuden rakastaa koko sydämellä.

Kiitos leiristä ja herkullisista ruoista. Jos uusi leiri alkaisi pian, pääsisi vielä paljon syvemmälle sisimpäänsä. Haastan itseni nyt lähestymään rakkautta :)”

- Joona

 

 

”Yhteinen läsnäolo tukee täysin tietoisuuden eheytymistä. Harjoitustenkin kautta paljastui, miten on aliarvioinut hiljaisuuden ja yhteisen, läheisen (läsnäolon) huomion voimaa ja tarvetta. Pieni määrä, päivä pari, jo alkoi tuomaan tietoisuuteen sitä vapaasti valittavan suuruista onnellisuuden ja kauneuden täyttämää autuutta, joka on sisällämme, siunauksemme.

Elämän kokonaisuuden merkitys, täysi tärkeys, kirkastui myös, ja sysäyksen sen täydeksi kukoistukseksi muuntamiseen antoi myös muistutus siitä, miten se on välttämätön perusta sille, että kykenee kestämään rajatonta, ikuista Rakkautta, täyttä Totuutta.”

- JO

 

”30.12. meditaationi alkoi syventyä. Ajatukset hiljenivät ja henkinen keskustani, Sydän, tuntui kasvavan. Olevaisuuden ja ei-olevaisuuden välillä ei ollut eroa. Sanoinkuvaamaton transsendentti nielu nieli minut. Oli vain toive, että se tekisi sen kokonaan. Siitäkin piti päästää irti. Olemukseni paloi valkoisella, puhdistavalla liekillä. Se oli kuin joskus kokemani armon valo, nyt se tuntui tulevan sisältäni. Jos nyt mitään suuntia pystyi edes määrittelemään. Palasin kehooni aina välillä, koska se tuntui venyvän ja pääni vääntyi. Kokemus kuitenkin jatkui ja liekki paloi hymyillen. Kaikki vaan tapahtui ja siltä tuntuu yhä, kun tätä kirjoitan.

Seuraavina päivinä meditaation syvyys pysyi tasaisempana, samadhi piteni. Opin torjumaan ajatukset jo ennen niiden syntyä, laajenin valoisaan avaruuteen ja yksilöllisyyteni katosi. Rentoutumalla ja sydämeen keskittymällä pystyin jatkamaan meditaatiota ja samadhi jatkui jopa saunan lauteilla myöhemmin istuessa. Oli tärkeää muistaa, ettei pidä yrittää. Viimeisenä päivänä väsytti, mutta loppua kohden meditaatio voimistui taas.

Leiri oli kokonaisuudessaan upea ja tärkeä. Myös oman mielen haasteista tuli tietoisemmaksi, egon tempuistakin. Tästä on hyvä jatkaa alkanutta vuotta harjoitusten parissa! Kiitos leirin järjestäjille, Herran siunausta!”

- Fausto