Ashram keskellä kaupunkia - Luostareiden ja ashramien uusi rooli nyky-yhteiskunnassa

Kirjoittanut Mihai Stoian

Nykyajan yhteiskunnassa joudumme kohtaamaan paljon haasteita, jotka syntyvät osana tätä sivistys prosessia. Vanha elämäntyyli pyyhkiytyi pois teollisen vallankumouksen myötä ja maalliset perinteet katosivat. Mutta useimmissa tapauksissa emme ole ottaneet mitään niiden tilalle. Siitä miten esi-isämme hoitivat päivittäiset velvollisuutensa käyttäen luonnollista viisauttaan, jotta he pysyisivät harmoniassa ja pyhyyden tilassa eläessään elämäänsä, muodostui myöhemmin joukko perinteitä, jotka yhä pitivät ihmisiä henkisesti integroituneena, vaikkakin vielä jäykällä tavalla ja ovat nyt puutteellisia tieteen hitaassa kehityksessä. ? Katedraaleja - jotka korvasivat luonnollisesti voimakkaat, energeettiset paikat, joita ennen vanhaan pidettiin pyhäkköinä - korvaavat nyt vuorostaan kauppakeskukset. Paikoista, joissa saimme voimamme taas takaisin ja joissa orientoiduimme uudelleen kohti sitä mikä on elämässä olennaista, on tullut paikkoja, jotka on suunniteltu niin, että ne saavat meidät hämmentymään, menettämään ajan tajun ja terveen järjen, jotta kuluttaisimme enemmän kaikkea (rahaa, energiaa, aikaa). Tästä johtuen yksilö joutuu kamppailemaan löytääkseen ratkaisun ongelmalliseen päivittäiseen elämäänsä, joka on liian monimutkainen ymmärrettäväksi heikoilla aisteillamme ja levottomalla mielellämme.

Erityisesti sivistyneeseen yhteiskuntaan liittyvä elämäntyyli on yksi jatkuvasti kasvavista isoista ongelmista. Hyvinvointi järjestelmä on jo todistanut ongelmalliset puolensa niille, jotka ovat valmiita ne näkemään. Välittömien päivittäisten haasteiden ja harjoituksen puute on heikentänyt ihmisten elämänvoiman, mikä johtaa elämänvoiman nopeaan ehtymiseen. Tämä ilmiö on laajemmin levinnyt kuin koskaan aikaisemmin sivistyneessä maailmassa. Inhimilliset ominaisuudet, erityisesti ihmisen sielua koskevat, jotka tunnemme nykyisin enimmäkseen kirjoista ja elokuvien persoonallisuuksista, vähenevät stressaavan kaupunki elämän paineen alla. Elämämme on latteaa ja menettää syvyytensä, tullen enemmän ja enemmän ”kaksiulotteiseksi elämäksi” verrattuna siihen ”kolmiulotteiseen elämään” mitä se kerran oli, menettäen vastaavasti yhden ulottuvuuksistaan kuluttavan sivistyneen elämän paineen alla.

Olin kerran yhdessä tantrisen mestarin kanssa, innokkaana oppimaan enemmän elämästä ja henkisyydestä. Olimme luonnossa ja pieni hyönteinen laskeutui hänen oikealle kädelleen. Sen sijaan, että olisi ajanut hyönteisen pois, mestari alkoi tarkkailla sitä ja samalla hyönteinen alkoi juosta hänen oikeaa kämmentään pitkin. Kun se saavutti oikean kämmenen reunan, mestari laittoi vasemman kätensä jatkoksi ja hyönteinen jatkoi kilpajuoksuaan vasenta kämmentä pitkin. Vasemman kämmenen reunalla oli jo oikea käsi valmiina odottamassa. Ja ’leikki’ jatkui näin vähän aikaa, saaden osakseen kaikkien ympärillä olevien ihmisten huomion, jotka olivat uteliaita ymmärtämään mestarin leikin tarkoituksen. Hetken kuluttua mestari nosti katseensa ja katsoi suoraan silmiini sanoen: ”voitko kuvitella millaisen paljastuksen tämä hyönteinen kokisi, jos se nyt pysähtyisi?” Sillä välittömällä hetkellä tajusin, että itse asiassa olemme aivan kuin pieniä hyönteisiä Elämän kämmenellä, meitä kannatellaan mutta samalla juoksemme elämän läpi kohti sen loppua, joka kerta samojen paikkojen ja samojen tilanteiden läpi, uudestaan ja uudestaan, ollen liian kiireisiä pysähtymään ja tarkkailemaan itse leikkiä. Voidaksemme tehdä sen, meidän on pysähdyttävä! Tähän liittyy ongelma, miten ja milloin pysähtyä, ettei joutuisi virran vietäväksi tai valtavan ihmisvirran, joka yhä kiirehtii kohti taivaanrantaa, ”murskaamaksi”. Nykyinen elämäntyyli, johon ei sisälly juuri lainkaan henkisiä kysymyksiä, asettaa jatkuvasti haasteita yritykselle pysyä tarkkana ja ylläpitää intensiivistä ja kohtisuoraa pyrkimystä kohti täydellisyyttä. Päivittäisessä ohjelmassamme ei ole tilaa henkiselle kehitykselle ja sen vuoksi ihmisten, jotka haluavat saada aikaan muutoksen on käytännöllisesti katsoen ”juostava vastavirtaan”. Tähän, niinkuin mihin tahansa paranemisprosessiin, tarvitaan suojeleva ympäristö (sillä itse asiassa ensimmäinen yritys henkisen muutoksen polulla sisältää sen, että parannumme heikkouksistamme, pahoista tavoistamme, kompromisseistamme, tietämättömyydestämme), sellaisen henkisesti suojelevan ympäristön, jossa saamme voimaa ja tietoa, joita tarvisemme toteuttaaksemme menestyksellisesti tämän henkisen askeleen.

Hengen ”linnoitus”

Perinteisesti ashramin tai luostarin ideana oli tarjota turvallinen paikka, pois ’maailmasta’, niille, jotka pyrkivät etsimään täydellisyyttä ja halusivat omistaa koko elämänsä tälle tarkoitukselle. Sen oli tarkoitus olla paikka, joka on hengen linnoitus, jossa ikuista Jumalallisen Viisauden Valoa suojeltiin, jotta se pysyisi turmeltumattomana maailman muuttuessa. Se on paikka, keskellä tätä kohti elämän loppua suuntautuvaa kilpajuoksua, jossa voi ’pysähtyä’ ja jossa on aikaa, mikä on välttämätöntä, jotta voi tarkastella Jumalallista Leikkiä. Luopumalla maailmasta ja kaikista sen houkutuksista, kokelas pystyy vähitellen syleilemään enemmän ja enemmän JUMALAN Valtakuntaa. Vaientamalla ulkopuolisen melun, kokelas pyrkii kuuntelemaan sydämen ”ääntä”, jossa JUMALA aina puhuu meille.

Tämän vuoksi ashram on paikka missä sydämet kohtaavat, eikä vain seinien välissä oleva tila. Ashram on myös etuoikeutettu paikka, josta ihmiset saavat ”turvapaikan” voittaakseen taistelun omia alempia taipumuksiaan vastaan. Ashram ei ole vain talo, pääasiassa se on asenne, jolla suhtaudutaan kehitykseen. Se on erityinen paikka, jossa ihmiset ottavat riskin haastaakseen kohtaloaan parempaan suuntaan ja jossa heillä on asianmukaiset olosuhteet voidakseen onnistua tässä vaikeassa tehtävässä.

Linnoitus muuttuu ”kotkan pesäksi”

Näinä päivinä vaihtoehdot eivät enää ole niin selviä, eikä siitä johtuen ashramin tai luostarin tarkoituskaan, ja välttämättömyyden paineen alla tarkoitusta rikastavat muutamat uudet asiat. Nykyaikana useimmille ihmisille, jotka kääntyvät henkisen elämäntavan puoleen, sopii paremmin vaihtoehto ”elämän eläminen” sen sijaan, että he pyrkisivät ”elämästä pois” saavuttaakseen henkisiä korkeuksia. Nykyisin monet oivaltavat, että kaikki kokemukset maailmassa ovat hyvää harjoitusta ja kuinka vaikeaa on etsiä täydellisyyttä maailman ulkopuolella. Tätä varten meidän täytyy elää elämäämme, eikä kieltää sitä pettymysten loputtomassa ketjussa. Mutta voidaksemme elää elämäämme, meidän on ensin herättävä omien tapojemme ”transsista”. Kuten näimme edellä olevasta hyönteisestä kertovasta tarinasta, meidän on lopetettava ”kilpajuoksu” ja tätä varten tarvitsemme ensin pesän suojelusta, jotta voimme harjoitella erossa maailman vaaroista, jotka estäisivät meitä ennenkuin meillä on edes ollut mahdollisuus aloittaa. Ihmiset tietävät tämän vaistonvaraisesti. Kun heillä on uusia ideoita, joiden täytyy saada kristallisoitua ennen kuin ne pystyvät kohtaamaan ison testin toisten ihmisten epäillessä niitä, silloin he etsivät sellaisten ihmisten seuraa, jotka jakavat saman näkemyksen tai joilla on sama arvo järjestelmä.

Ashram tai luostari on ratkaisu niille, jotka tähtäävät henkiseen heräämiseen ja tarvitsevat ”pesän” edistyäkseen. Tässä tapauksessa tämän asumismuodon täytyy olla rikastettu uudella merkityksellä, joka soveltuu erittäin hyvin nykyaikaiseen henkisyyteen ja toteuttaa päämäärän, jossa eletään elämää ja kehitytään henkisesti samaan aikaan. ”Linnoituksesta”, jossa henkisyyttä vartioidaan, nykyajan ashram muuttuu ”pesäksi”, jossa henkisyys ja elämä yhdistetään ja jaetaan maailmalle. Ashram ei sijaitse enää jossain syrjäisessä paikassa, kaukana maallisista houkutuksista, se on sijoitettu kaupunkeihin ja sinne missä ihmiset asuvat. Ihmiset eivät enää piilottele ashramissa maailmalta; he asuvat ashramissa samalla kun oppivat ja saavat vahvuutta elää henkistä elämää maailmassa, kyeten seisomaan omalla voimallaan ja oppien elämän oppitunneista sen sijaan, että oppisivat pakenemalla elämää erilaisilla tavoilla. Nykyaikaisessa ashramissa vietetty aika on monille ihmisille väliaikainen mutta välttämätön ”supistus” heidän sosiaalisessa olemassaolossaan eikä elämänmittainen vaihtoehto.

Tällä merkityksellä rikastettuna ashram on hämmästyttävästi ajan tasalla ja valmis tuottamaan ratkaisuja tulevan henkisen vallankumouksen erittäin monimutkaisiin ongelmiin.

Tästä näkökulmasta katsottuna voimme sanoa, että ashram on ”henkisesti valvottu ympäristö”, jossa kaikki muutokset tapahtuvat suojelun piirissä. Nykyaikaisen yhteiskunnan levottomuus pidetään oikeassa suhteessa loitolla, jotta henkiset etsijät voivat koko ajan palata meditaation hiljaisuuteen ilman, että välttämättä elävät kokonaan yhteiskunnasta eristyksissä. Ashram on ”hiljainen saari” myrskyisän meren keskellä.

Ashram ei ole pyhä paikka sen vuoksi, että se on rakennettu pyhistä kivistä, vaan koska siellä asuvat tulevat pyhimykset. Tästä syystä kaikella toiminnalla ashramissa on päämääränä palvella siellä asuvien parasta mahdollista muutosta, eikä palvella heidän egoaan. Mutta koska ihmiset ovat integroituneet elämään, elämä ashramissa heijastaa asukkaiden sisäistä elämää. Ongelmat, joita kohdataan tällaisen henkisen yhteisön elämässä, ovat itse asiassa jokaisen siellä asuvan olemassa olevien ongelmien ulkoistumia.

Ashram on paikka, jossa rajoja venytetään (pulled down) koko ajan ja ashramin fyysinen läsnäolo on tärkeää vain siinä määrin, että se heijastaa sisäistä todellisuutta. Ashramin jokaisen yksilön hyväksi, ”ulkopuoli” ja ”sisäpuoli” kohtaavat jatkuvan huomion tarkassa valossa. Jos jollakulla on esimerkiksi sotkuinen huone, se heijastaa sisäistä sotkua ja siivoamalla huoneensa hän pyrkii puhdistamaan tuon sisäisen sotkun, joka oli syynä ulkopuoliseen sotkuun. Jos joku koko ajan lykkää tiettyjä yhteiseen elämään liittyviä tehtäviä ashramissa, silloin hän paljastaa mielen kaavan, joka vaikuttaa itse asiassa hänen koko elämäänsä, eikä vain noihin tiettyihin tilanteisiin, joissa se tulee näkyväksi muille. Ollessaan tietoinen tästä, tällä henkilöllä on mahdollisuus muuttua tehokkaasti paremmaksi käyttämällä henkisiä tekniikoita, joita on tarjolla, päästäkseen pois tästä mielen kaavan ”tyranniasta”.

Aina kun yritetään organisoida elämää ashramissa, on otettava huomioon henkinen päämäärä ja myös olennainen vastaavuuden laki, joka tekee mahdolliseksi vaikuttaa ja jopa muuttaa sitä mikä on ”ylhäällä” (olemuksemme korkeammissa aspekteissa) muuttamalla sitä mikä on ”alhaalla” (fyysisellä tasolla). Tästä syystä elämä ashramissa pitää sisällään tilanteita, joita ei yleensä tapahdu normaalissa elämässä, mutta tämä johtuu siitä tosiasiasta, että elämällä ashramissa on itsessään tarkoitus: luoda siellä asuville parhaat olosuhteet muuttua. Tilanteessa, jossa henkilö rikkoo lasin, eikä kerro siitä vaan piilottaa vain palaset, asian tullessa ilmi päähuomio ei ole siinä, että rikkoutunut lasi korvattaisiin mahdollisimman nopeasti uudella, jotta elämä jatkuisi normaaliin tapaan, vaan löytää henkilö, joka rikkoi lasin ja erityisillä menetelmillä auttaa häntä ymmärtämään syvän mekanismin, joka sai hänet tekemään näin (välttämään vastuutaan). Normaalisti tällaisessa tilanteessa emme juuri välitä kuka sen teki, kunhan järjestys saadaan takaisin mahdollisimman pian. Ashramissa ensimmäinen huolen aihe on auttaa henkilöä ymmärtämään virheensä ja tietenkin sen jälkeen järjestyksen palauttaminen.

Kun valo on kirkas pimeys näyttää pimeämmältä

Useimmat paholaiset ovat ashramissa. Mitä enemmän olet valossa, sitä pimeämmältä pimeys näyttää. Jos henkilö varastaa naapureiltaan, sen katsotaan olevan valitettavaa, mutta jos niin tapahtuu henkisessä yhteisössä, sen katsotaan olevan vielä pahempaa. Tästä syystä joillakin on taipumus nähdä ashram paikkana, jossa on paljon ongelmia, mutta todellisuudessa ashramissa ongelmat tuodaan esiin yleisellä tietoisuuden tasolla, joka on korkeampi kuin normaalisti ja vaatimustasolla, jonka odotetaan olevan korkeampi, kun kyseessä on henkinen yhteisö. Koska ashram on henkinen koulu, se on paikka missä virheet ovat vielä paremmin nähtävissä, sillä ne ovat tapa oppia täällä, eikä kukaan vältä niitä (ainakaan tietoisesti).

Toinen tärkeä näkökulma, joka on syvästi ominainen elämälle ashramissa, on ”henkinen integroituminen”. Tämä tarkoittaa erityistä keskinäistä yhteyttä asukkaiden välillä, niin että he kohtaavat jatkuvasti tilanteita, jotka palvelevat parhaiten heidän henkistä päämääräänsä. Tämä ”henkinen integroituminen” tapahtuu kahden asian kautta, jotka ovat yhteisiä kaikille ashramissa asuville:

1. Henkilökohtainen omistautuminen tietylle selvälle henkiselle päämäärälle, jota seuraa voimakas pyrkimys. Yksi perusedellytys elämiselle ashramissa on sijoittaa muutos korkeammalle sijalle tärkeysjärjestyksessä kuin henkilökohtainen mukavuus. Yleensä etsimme mukavaa ja helppoa elämää, olemmepa siitä tietoisia tai emme, ja kun kohtaamme muutoksen (erityisesti henkisen muutoksen, joka vaikuttaa erittäin syvästi kaikkiin olemuksemme tasoihin) huomaamme ettemme ole valmiita ”maksamaan hintaa” joka siitä pyydetään. Tällaisina hetkinä on ilmeistä, että arvotamme mukavuuden ja helppouden korkeammalle sijalle elämässämme kuin muutoksen ja kehityksen. Eläminen ashramissa on järkevää vain niille, joilla jo on henkinen kehitys etusijalla tai jotka edes haluavat tehdä sen, kun joutuvat valinnan eteen. Niille, jotka asettavat JUMALAN ensimmäiselle sijalle elämässään, ashram on ” vesillelaskun paikka”. Ja ashramissa kehitys voi olla paljon nopeampaa. Niille, jotka eivät ole valmiita, ashram on ikäänkuin ”vankila”, josta he enemmin tai myöhemmin ”pakenevat”. Se tosiasia, että useimpia ashramissa asuvia yhdistää yhteinen pyrkimys, saa aikaan sen, että tapahtumat ashramissa tulevat ”synkronisoiduiksi” ja erittäin merkittäviksi jokaiselle yhteisön jäsenelle. Vain ryhmä ihmisiä, jotka opiskelevat uteliaisuudesta ja veltosti henkisiä tekstejä, keskittyen muina aikoina kaikenlaisiin muihin päämääriin, eivät ole osa ashramia, vaikka sitä siksi kutsuttaisiinkin.

2. Yhteys henkiseen kouluun tai järjestelmään. Tällä tavalla inspiraatio ja palaute ovat taatut, jotta muutos prosessi voi olla turvallinen ja kehittyy aina oikeaan suuntaan. Henkinen koulu tai järjestelmä - jota tässä edustavat opettajat, jotka oivaltavat päämäärät, joihin kokelaat tähtäävät – järjestää apua, ”erikoisosaamista” vaikeiden hetkien läpipääsyyn ja, mikä tärkeintä, sopivia menetelmiä työskennellä tämän muutoksen kanssa. Sen vuoksi ryhmä ihmisiä, jotka asuvat yhdessä ja jotka ovat yksilöllisesti kiinnostuneita henkisestä kehityksestä, ei välttämättä muodosta ashramia. Näillä yllä mainituilla aspekteilla valtuutettuina, ”henkinen integroituminen” näkyy ”merkittävien yhteensattumien” suojelevana kenttänä ja ”onnekkaina” tapahtumina, joilla on aina henkinen merkitys ja jotka pyrkivät opettamaan juuri sen oppiläksyn, jonka kokelas tarvitsee tällä hetkellä, näin kehityksestä tulee kiihtyvä sisäisen muutoksen prosessi. Tällainen ilmiö on mahdollinen edellä mainituilla ehdoilla, jotka näkymättömällä tavalla yhdistävät resonanssin kautta henkisen yhteisön kaikki jäsenet.

Nämä molemmat asiat ovat välttämättömiä ashramin luomisessa. Mikä tahansa yritys rikkoa näitä asioita johtaa enemmin tai myöhemmin ashramin katoamiseen (vaikka rakennus ja asukkaat ovat yhä olemassa!). Sanomme, että muutos on mahdollinen, muttei varma, sillä tässä on toinen hyvin tärkeä ashramin ominaisuus, joka tekee siitä erilaisen kuin sokeasta epäoikeudenmukaisesta järjestelmästä. Ashramiin henkilö tulee vapaasta tahdostaan ja lähtee sieltä vapaasta tahdostaan. Ja mikä tärkeintä, omaksuu ashramin kurinalaisuuden ja harjoituksen vapaasta tahdostaan, osana henkisen muutoksen oletettua ”hintaa”.

Tästä johtuen ashram on henkiselle muutokselle ystävällinen ympäristö, antaen tarpeellisen kurinalaisuuden, hiljaisuuden, yhteisön henkilöiden kanssa, joilla on samat keskittymisen kohteet ja sama henkinen päämäärä, mutta samaan aikaan se ei takaa tuloksia. Aivan niin kuin silloin, kun menemme kuntosalille. Siellä meillä on kaikki edellytykset harjoittaa kehoamme, meillä on jopa pätevää apua, mutta kukaan ei voi sanoa varmasti, että onnistumme, koska kaikki perustuu omaan yritykseemme.

Ashram ei poista yksilöllistä vastuuta kehityksestä, vaikka se on järjestelmä, joka auttaa muutoksessa. Ja tämä on toinen tyypillinen asia ashram elämässä.
Yksilöllinen henkinen päämäärä, johon pyritään intensiivisesti, on tärkeä, jotta asukkaiden kaikkien asenteiden ja tekojen pysyvä suuntautuminen on integroitunut henkiseen kenttään, jonka tuottaa itse päämäärä. Tämä antaa henkiselle yhteisölle suurta vakautta ja luotettavuutta niiden erittäin monien ongelmien edessä, joita ilmaantuu tällaisen yhteisön elämässä. Tämä yhteinen suuntautuminen kohti henkistä päämäärää saa ihmiset ashramissa elämään yhdessä harmoniassa jopa kaikkein vaikeimpien tilanteiden tullessa esiin.

Muutos toiminnan avulla

KARMA YOGA on tärkeä muutoksessa tarvittava työkalu, joka on aina noteerattu korkealle ashrameissa, jotta elämän henkinen taso voitaisiin siellä säilyttää. Tästä syystä ashram on myös erittäin hyvä tuki henkiselle koululle, joten tällä tavalla karma yoga on yhdistetty koulun tarpeiden kokonaiskuvaan.

Määritelmä KARMA YOGASTA kuuluu: ”karma yoga on yhteys JUMALAAN kaikkien tekemiemme tekojen välityksellä”. Kukaan ei voi olla tekemättä mitään. Toisaalta kaikkeen mitä teemme sisältyy ”vastavaikutus” (ohjelmoimme universumista vastavaikutuksen, joka tulee ennemmin tai myöhemmin elämäämme).

Toisesta näkökulmasta katsottuna elämästä ashramissa on aina taipumus tulla intensiivistä ja ”pakottaa” osallistujat ylittämään rajansa. Tämän vuoksi elämä siellä ei ole helppoa, eikä sen ole tarkoituskaan olla helppoa. Helppouden ja intensiivisyyden välissä sijaitsee kuoleman suuri kuilu. Erityinen edellytys, joka henkistä valaistumista tavoittelevien kokelaiden on täytettävä, on kyky rentoutua ja jättäytyä muutoksien virtaan. Yritys hallita koko ajan voimakkaasti ja egoistisella tavalla, tuo takaisin rajat jotka juuri poistettiin.

Mutta ashram ei ole ollenkaan kuin jokin ”eläkeläisten talo”, vaan kuin dynaaminen ”lepohuone” lentokentällä. Tai kuin kotkan pesä. Ihmiset eivät vanhene ashramissa, heistä tulee viisaampia. Ja kun luja pohja syvälle sisäiselle muutokselle on rakennettu, on aika ”nuorten” kokelaiden kohdata oikea elämä ja tehdä tilaa toisille, jotka tarvitsevat suojelusta voidakseen aloittaa oman henkisen elämänsä. Niistä, jotka kehittyvät, tulee eläviä malleja uusille kokelaille ja tällä tavoin koko ympäristö tuottaa jatkuvasti halua, pyrkimystä mennä eteenpäin. Ashramin sisällä luodaan aito henkinen jatkumo (lineage), aloittelijat ja edistyneet, oppilaat ja opettajat ovat läheisessä yhteydessä ja kulkevat polkua yhdessä.

Monta kertaa henkisen polun on nähty joutuvan ”ristiriitaan” yhteiskunnan kanssa, ristiriidan ollessa useimmissa tapauksissa musertava kokelaalle, sen vuoksi on katsottu, että näiden kahden on pysyttävä erillään. Tällä tavalla myös ”yhteentörmäys” henkisyyden ja yhteiskunnan välillä saavuttaa viisaan, rauhanomaisen ratkaisun, henkisyys on harmonisesti integroitu yhteiskuntaan, molempien täyttäessä roolinsa muodostaen meistä täydellisiä universaaleja olentoja. Tämä on nykyaikaisen ashramin tai henkisen yhteisön lopullinen tarkoitus.

 

Lähde: yogaesoteric.net | mihaistoian.net