Hyödyllisiä kommentteja meditaation harjoittamisesta

kirjoittanut joogaopettaja Dan Bozaru

Tässä artikkelissa käsittelemämme meditaation muoto ei sisällä MANTRAN mentaalista lausumista. Se ei myöskään sisällä mitään monimutkaisia visualisointeja, värejä, valoja, maisemia, enkeleitä, pyhimyksiä tai muita olentoja tai meitä opastavia entiteettejä. Viittaamme tässä yksinomaan meditaatioon, joka tähtää  suoraan jumalalliseen olennaiseen luontoomme, joka on Korkein Itse (Atman).  Emme ole kiinnostuneet mistään muusta, emme lankea haaveiluun ilman selvää tarkoitusta, emme ole tippaakaan kiinnostuneita kokemuksista, vaikka ne olisivat kuinka monimutkaisia tahansa, sillä kaikki tämä kuuluu suhteellisen piiriin, toisin sanoen ne ovat osa ilmenevää maailmaa: kun nämä kokemukset tulevat, niiden täytyy myös lopulta poistua. Tässä meditaatiossa pyrimme keskittymään ainoastaan syvimpään luontoomme. Tämä on hyvin abstrakti lähestymistapa meditaatioon;  Jnana jooga -meditaatio tai siihen liittyvä ATMA JOOGA.

Miten meditoimme? Miten me teemme sen mitä haluamme kutsua ”meditaatioksi”? Mitä me ajattelemme? Millä tavalla? Mistä me aloitamme ja mitä meidän täytyy tehdä meditaation aikana? Nämä ovat luonnollisia kysymyksiä, jotka ilmenevät enimmäkseen harjoittelumme varhaisissa vaiheissa. Kuitenkin on hyvä mainita jo heti alussa , ettei ole olemassa mitään meditaation ”käsikirjaa”, joka sisältäisi seurattavien askelien sarjan.  Jos meditaatio olisi näin jäykkää, tulisi siitä pian lähes mekaanista toimintaa vailla spontaaniutta ja vaikeasti kuviteltavissa olevaa monimutkaisuutta, mikä johtuu siihen sisältyvistä hienovaraisista vivahteista. Tämän vuoksi meditoinnin tapaa ei voi selittää. Meditointitapamme on meille jokaiselle luonteenomainen. Se on piirre, joka riippuu monista tekijöistä kuten esimerkiksi persoonallisuudestamme, tietoisuutemme peittävien epäpuhtauksien luonteesta, hienovaraisista taipumuksistamme, aspiraatioistamme jne. Sen vuoksi emme voi tehdä yleisiä, kaikkien seurattavissa olevia sääntöjä meditaatiosta. Voimme kuitenkin mainita joitain maamerkkejä ja kiinnostavia pääkohtia, jotka sisältyvät meditaatioprosessiin, jotta niitä voidaan soveltaa erityisten tarpeittemme mukaisesti.

Tässä tekstissä emme muistuta teitä aspekteista, jotka monet teistä jo varmasti tuntevat, sillä niitä on varmaankin esitelty aiemmin leireillä tai erityisissä ryhmissä. Niitä ovat: asento jossa on hyvä meditoida, meditaatiolle soveliain aika, oikea ruokavalio, joka auttaa menestyksellisesti meditoimaan pitkään, meditaation aloittamiselle paras mielentila, kuinka meditaation aikana hengitetään jne. Emme myöskään puhu meditaation alkuvaiheista, jotka tähtäävät tiettyyn  mentaalisen virran järjestämiseen ja ”tasaamiseen”, yhä keskittyneemmän ja selkeämmän  mielentilan saavuttamiseen. Uskomme, että kaikki nämä elementit ovat hyvin tunnettuja; ne ovat yksinkertaisia, helppoja käyttää ja muodostavat joogisen perusohjeiston meditaation mysteereihin. Itse asiassa jossain meditaation harjoittelun kehitysvaiheessa niistä tulee tietyssä mielessä ”automaattisia”, koska mieltä hallitaan jo jonkin verran. Siten kokonainen sarja tekijöitä kuten kehon asento, hengitys, ajoitus  on lähes automaattisesti integroitu tottumuksen voiman avulla ja ne muodostavat ”energeettisen muotin”, joka on kyseessä olevalle meditaatiolle tyypillinen. Olettakaamme, että meditoimme joka päivä tietyn ajanjakson ajan. Kaikki elementit, jotka ovat mukana tässä prosessissa (sekä keho, sen solut että psyko-mentaaliset tekijät) ovat tärkeitä. Yleisesti sanottuna yhden elementin tila vaikuttaa toisten elementtien tilaan. Toisin sanoen mielen ja fyysinen keho  toimivat yhdessä kokonaisuutena: tila tai toiminta tämän kokonaisuuden yhdellä alueella vaikuttaa toiseen alueeseen. Jos esimerkiksi kehon asento on mukava ja tunnemme olomme hyväksi, kun olemme täysin liikkumatta, emmekä tunne epämukavuutta missään kehon osassa, tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että mieli on yhtä liikkumaton ja keskittynyt. Se voi vaeltaa hyvin menestyksellisesti, vaikka pitäisimme selkärangan täysin suorana, vaikka silmämme olisivat kiinni emmekä liikkuisi lainkaan. Mutta jos tilanne on päinvastainen, toisin sanoen mieli on hyvin keskittynyt ja valpas, silloin voimme olla varmoja siitä, että keho on paikallaan ja että emme menetä keskittyneisyyttämme, ja että joissain tapauksissa jopa tuntemukset fyysisen hahmomme ääriviivoista katoavat täysin.

Pääasiallinen ”vaikeus” Itsen paljastamisen meditaatiossa on se, että siinä ei ole mitään ”tukea”, johon mieli voi tarttua. Korkein Itse on alkuvaiheessa vain käsite, joka mielellä on taipumus hylätä, koska se ei löydä sille vertailupohjaa. Tästä johtuen ymmärrämme, että vaikuttaa siltä, että Itse ja mieli ovat kaksi erilaista todellisuutta. Tiedämme teoriassa, että Itse on meidän pohjimmainen luontomme, ikuinen ja muuttumaton, joten se täyttää todelliset vaatimuksemme. Mutta entä mieli? Onko sekin todellisuutta? Voiko olla kaksi todellisuutta? Jos näin on, niin mitä niiden välissä on? Kun tutkimme asiaa lähemmin, huomaamme: mieli selvästi muuttuu lähes tauotta, ”materiaali”, jolla se toimii on ajatus. Sanomme: ”Ajatukset tulevat ja menevät.” Näin on, mutta niin pian kun ajatus menee, sen tilalle tulee uusi, joten näyttää siltä, että ajatusten välillä ei ole taukoa. Ne ovat luonteeltaan ohimeneviä, toisin sanoen ne ilmaantuvat ja sitten katoavat. Silloinkin, kun sanomme olevamme keskittyneitä, ajatukset seuraavat nopeasti toisiaan, jotkut hyvin lyhyinä, tässä näennäisesti jatkuvassa mentaalisessa virrassa. Joten jos mieli itse asiassa koostuu ajatuksista, ja jos ajatukset ovat ohimeneviä, tämä tarkoittaa sitä, että mieli itse on ohimenevä, toisin sanoen se ei ole itsenäinen todellisuus. Jos mieli olisi aidosti todellinen, sen tulisi pysyä samana ikuisesti, muuttumattomana ja riippumattomana kenestäkään tai mistään. Mieli on kuitenkin jatkuvassa liikkeessä ja muuttuu melkein joka hetki, ja sen toimintaan voivat vaikuttaa erilaiset sisäiset ja ulkoiset tekijät.

Siten meillä on tässä ensimmäinen peruspäätelmä: Itse on ainoa todellinen olemassaolo, sillä etsisimmepä miten tai mistä tahansa sen ulkopuolelta toista todellisuutta, saisimme saman tuloksen kuin mielen tapauksessa eli että kaikki saa alkunsa samasta lähteestä, joka on ainutlaatuinen (Itse). Voimme sanoa, että tämä on itsestään selvää joka tapauksessa aikaisemman tietomme perusteella; voimme sanoa, että tiesimme tämän jo luennoista ja siitä, mitä olemme kuulleet aiemmin. Tämä on totta, mutta tämä tieto oli teoreettista, kun taas jos se saadaan mentaalisen analyysin kautta meditaation aikana, se on käytännöllistä, toisin sanoen henkilökohtaisten vakuutusten tukemaa.

Tämä huomio on perustavanlaatuinen. Mikä tahansa edistysaskel henkisen kehityksen polulla ja siten mikä tahansa edistyminen meditaatiossa ilmenee tiedon keräämisellä saavutetun oikean ymmärryksen jälkeen. Emme koskaan paljasta Itseä teoreettiseen tietoon perustuen, emmekä toisten antamien kuvausten perusteella, vaan ainoastaan syvällisen ymmärtämisen sisäisen prosessin kautta, joka tapahtuu tietoisuudessamme. Jokaisen johtopäätöksen, huolimatta siitä kuinka itsestään selvä se on, pitäisi pohjautua mieleemme, ja lisäksi sitä on toistettava uudestaan ja uudestaan peräkkäisissä meditaatioissa varmistaaksemme sen syvän toiminnan tietoisuudessamme. Muuten mieli ei vakuutu tästä päätelmästä, vaikka se vaikuttaisi olevan meille selvä.

Yhä uudestaan ja uudestaan, ilman että väsymme tai kyllästymme, ilman ärsyyntymistä tai mielipahaa, ilman levottomuutta tai pinnallisuutta, meidän on katseltava meditaatiomme erilaisia aiheita tai aspekteja erilaisista näkökulmista. Tällä tavalla me hallitsemme yhä paremmin tietoamme tästä todellisuudesta. Esimerkiksi: Itse on ainoa todellisuus. Täsmällisesti sanottuna tämä esitetään meille itsestäänselvyytenä, ja todellakin se on ilmiselvä tosiasia itsessään, vaatimatta välttämättä demonstraatiota, aivan niin kuin sanomme, ettei ole tarpeen todistaa että valo loistaa, sillä tämä on ilmiselvä tosiasia kaikille. Vaikka tietoinen mieli (useimpien ihmisten tapauksessa) voi hyväksyä tämän käsitteen Itsestä, se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä käsite ymmärretään tai että se vakiintuu näiden ihmisten olemassaoloon. Älkäämme unohtako, että mieli on oikeastaan ego, toisin sanoen tämä ideoiden ja käsitteiden väärä rakenne, jonka ihminen on muodostanut itsestään ja johon liitetään kehon muoto ja nimi. Jos Itse tunnistettaisiin korkeimmaksi todellisuudeksi, josta kaikki saa alkunsa, mielellä ja siten egollakaan ei olisi enää mitään tukipohjaa. Nämä eivät siten enää pettäisi ihmistä luulemaan, että hän on fyysinen keho, nimi henkilöllisyystodistuksessa tai passissa, ideat joita hänellä on elämästä tai tunteet, joita hän kokee ja joihin hän samaistuu melkein kokonaan joka päivä. Näin mieli pakotettaisiin  elämän ja kohtalon autoritaarisen hallitsijan roolista pelkäksi palvelijaksi, alamaiseksi ohjeille Korkeimmalta Tietoisuudelta, joka on Itse. On selvää, että mieli välttää tätä kaikin keinoin ja alkuun kieltää tiedon syvistä henkisistä käsitteistä luoden vain vaikutelman siitä, että ne hallitaan. Sananlasku kuvaa asiaa näin ”koirat haukkuvat, mutta varas näkee tien, ilman että häntä häiritään".

Nyt ymmärrämme paremmin miksi on tärkeää antaa huolellista huomiota kaikille sisäisille analyyseille ja toistaa niitä, kunnes ne on täysin omaksuttu.

Artikkeli englanniksi