Ihmissuhteet – tosi rakkaus ja dualismin ylittäminen

Eckhart Tollen haastattelu 1

Kim Eng haastattelee Eckhart Tollea

Kim Eng matkustaa laajalti ja työskentelee Eckhart Tollen kanssa, joka on kirjoittanut suositut kirjat Läsnäolon voima ja Uusi Maa, vieden hänen opetuksiaan ympäri maailmaa. Hän on Eckhartin kumppani ja yhtiötoveri. Kim on syntynyt Vancouverissa, Kanadassa ja hän aloitti henkisen etsintänsä 1980-luvun alussa. Hän tapasi Eckhartin vuonna 1998 ja kävi pian sen jälkeen läpi henkisen muutoksen kokemuksen osallistuessaan yhteen retriittiin. Seitsemän vuoden intensiivisen henkisen harjoituksen jälkeen, hän alkoi neuvoa toisia ja näyttää heille kuinka löytää oma sisäinen opettaja ja parantaja. Kimillä on oma opetustapansa, joka tähtää tietoisuuden muutokseen hengen, mielen ja kehon yhdentymisen kautta. Hän neuvoo ihmisiä ja pitää työpajoja.

Matkustaessani yksi useimmin kysytyistä kysymyksistä on ”Millaista on olla suhteessa valaistuneen henkilön kanssa?” Miksi tämä kysymys? Ehkä ihmisillä on idea tai mielikuva ihanteellisesta ihmissuhteesta ja he haluavat tietää siitä lisää. Ehkä heidän mielensä haluaa projisoitua tulevaisuuteen, hetkeen jolloin myös he itse ovat ihanteellisessa ihmissuhteessa.

Millaista on olla suhteessa valaistuneen ihmisen kanssa? 

Niin kauan kuin minulla on ajatus päässäni 'Minulla on suhde' tai 'Olen suhteessa', huolimatta siitä kenen kanssa, kärsin. Tämän olen oppinut.

'Ihmissuhde' käsitteen mukana tulee odotuksia, muistoja menneistä suhteista ja lisää henkilökohtaisia ja kulttuuriin sidottuja mentaalisia käsitteitä siitä millainen 'suhteen' pitäisi olla. Sitten yrittäisin saada todellisuuden mukautumaan näihin käsitteisiin sopivaksi. Eikä niin käy koskaan. Ja taas kärsin. Tosiasia on: ei ole mitään suhteita. On vain tämä hetki ja siinä hetkessä on vain yhteys.

Kuinka olemme yhteydessä, tai paremminkin kuinka hyvin rakastamme, riippuu siitä kuinka vapaita olemme ideoista, käsitteistä, odotuksista.

Hiljattain pyysin Eckhartia sanomaan muutaman sanan egosta, joka etsii 'rakkaussuhteita'.  Keskustelumme meni nopeasti syvemmälle koskettaen ihmisen olemassaolon syvimpiä puolia. Näin hän sanoi:

Eckhart Tolle: Mitä sovinnaisesti sanotaan 'rakkaudeksi' on egon strategia välttää antautuminen. Etsit jonkun antamaan sinulle sen, jonka voi saada vain antautumisen tilassa. Ego käyttää tätä henkilöä korvikkeena sille, ettei sen tarvitse antautua. Espanjan kieli on kaikkein rehellisin tässä suhteessa. Se käyttää samaa verbiä, te quiero, ilmaisemaan 'rakastan sinua' ja 'haluan sinut'.  Egolle rakastaminen ja haluaminen ovat samaa, kun taas aidossa rakkaudessa ei ole haluamista, ei halua omistaa tai muuttaa kumppania. Ego valitsee jonkun ja tekee hänestä erityisen. Se käyttää tätä henkilöä peittämään jatkuvan pinnan alla olevan tyytymättömyyden tunteen, tunteen siitä 'ettei ole tarpeeksi', suuttumuksen ja vihan, jotka ovat läheisesti yhteydessä toisiinsa. Nämä ovat pintakerroksia siitä syvään juurtuneesta tunteesta ihmisissä, joka on erottamaton egoistisesta tilasta.

Kun ego valitsee jotain, ja sanoo 'rakastan' tätä tai tuota, se on epätietoinen yritys peittää tai poistaa syvään juurtuneita tunteita, jotka aina seuraavat egoa: tyytymättömyys, epäonni, riittämättömyyden tunne, joka on niin tuttu. Jonkin aikaa illuusio todella toimii. Sitten väistämättä jossain kohtaa henkilö, jonka valitsit tai teit erityiseksi silmissäsi, epäonnistuu toimimaan kilpenä kivulle, vihalle, tyytymättömyydelle ja onnettomuudelle, joiden kaikkien alkuperä on riittämättömyyden ja vaillinaisuuden tunteessa. Silloin tulee esiin tunne, joka oli piilossa ja se projisoituu henkilöön, joka oli valittu ja josta oli tehty erityinen -  jonka ajattelit lopulta 'pelastavan' sinut. Yhtäkkiä rakkaus muuttuu vihaksi. Ego ei tajua, että viha on universaali heijastus vihasta, jota tunnet sisälläsi. Ego uskoo, että tämä henkilö aiheuttaa tuskan. Se ei oivalla, että tuska on universaali tunne siitä, ettet ole yhteydessä syvempään olemukseesi – ettet ole yhtä itsesi kanssa.

Rakkauden kohde on vaihdettavissa, yhtä vaihdettavissa kuin egoistisen haluamisen kohde. Jotkut ihmiset käyvät läpi useita suhteita. He rakastuvat ja lähtevät suhteesta monta kertaa. He rakastavat henkilöä jonkin aikaa kunnes se ei enää toimi, sillä kukaan ei voi pysyvästi peittää tätä tuskaa.

Vain antautuminen voi antaa sinulle sen, mitä haet rakkautesi kohteesta. Ego sanoo, ettei antautuminen ole tarpeellista, sillä rakastan tätä ihmistä. Tämä prosessi on tietenkin tiedostamaton. Sillä hetkellä kun hyväksyt täysin sen mitä on, jotain sisältäsi tulee esiin. Jotain jonka egoistinen haluaminen oli peittänyt. Se on luontaista, sisäistä rauhaa, hiljaisuutta, elävyyttä. Se on ehdotonta, se kuka sinä olet syvimmältä olemukseltasi. Se on sitä, mitä etsit rakkauden kohteestasi. Se on sinä itse. Kun tämä tapahtuu, täysin erilainen rakkaus on läsnä, joka ei ole riippuvainen parista; rakastaa / vihata. Se ei valitse yhtä asiaa tai henkilöä erityiseksi. On absurdia edes käyttää samaa sanaa siitä. Voi olla että jopa tavallisessa rakkaus- ja vihasuhteessa, silloin tällöin käy niin, että astut antautumisen tilaan. Väliaikaisesti, lyhyesti, se tapahtuu: koet syvemmän universaalin rakkauden ja täyden hyväksymisen, joka voi joskus paistaa läpi, jopa muuten egoistisessa suhteessa. Mutta jos antautumisen tilaa ei ylläpidetä, se peittyy jälleen vanhoilla egon malleilla. Joten en sano, ettei syvempi, tosi rakkaus voi olla läsnä aika ajoin, myös tavallisessa rakkaus- ja vihasuhteessa. Mutta se on harvinaista ja yleensä lyhytaikaista.
Milloin tahansa kun hyväksyt sen mitä on, jotain syvempää nousee esiin kuin mitä on. Joten, voit olla juuttuneena mitä tuskallisimpaan pulmaan, ulkoiseen tai sisäiseen, kivuliaimpiin tunteisiin tai tilanteeseen, ja sillä hetkellä kun voit hyväksyä sen mitä on, menet sen tuolle puolen, ylität sen. Vaikka tunnet vihaa, hetkellä jolloin hyväksyt, että tämä on se mitä tunnet, ylität sen. Se voi vielä olla siellä, mutta yhtäkkiä olet syvemmässä paikassa, jossa sillä ei ole niin paljon väliä enää.

Koko olemassa oleva ilmiöiden maailmankaikkeus perustuu jännitykseen polariteettien välillä. Kuuma ja kylmä, kasvu ja rappeutuminen, voitto ja häviö, menestyminen ja epäonnistuminen, polariteetit ovat osa olemassaoloa ja tietysti osa jokaista ihmissuhdetta.

Kim Eng: Silloin on oikein sanoa, että emme koskaan pääse eroon polariteeteista?         

Eckhart Tolle: Emme voi päästä eroon polariteeteista muodon tasolla. Polariteetit voi kuitenkin ylittää antautumisen kautta. Olet silloin kosketuksessa syvempään kohtaan sisälläsi, missä polariteetteja ei enää ole olemassa. Ne jatkavat olemassaoloaan ulkoisella tasolla. Kuitenkin, jopa sillä tasolla, jotain muuttuu siinä miten polariteetit ilmenevät elämässäsi kun olet hyväksymisen tai antautumisen tilassa. Polariteetit ilmenevät lempeämmällä ja ystävällisemmällä tavalla.

Mitä tiedostamattomampi olet, sitä enemmän olet samaistunut muotoon. Tiedostamattomuuden ydin on tämä: samaistuminen muotoon, olipa se sitten ulkoinen muoto (tilanne, paikka, tapahtuma tai kokemus), ajatus muoto tai tunne. Mitä kiinnittyneempi olet muotoon, sitä vähemmän antautunut olet ja sitä äärimmäisempiä, väkivaltaisempia tai karkeampia kokemuksesi polariteeteista ovat. On olemassa ihmisiä tällä planeetalla, jotka elävät itse asiassa helvetissä ja samalla planeetalla on toisia, jotka elävät suhteellisen rauhallista elämää. Ne jotka elävät rauha sisällään, kokevat yhä polariteetit, mutta lempeämmällä tavalla, ei äärimmäisellä tavalla, jolla monet ihmiset yhä kokevat ne. Joten tapa, jolla polariteetit koetaan, muuttuu. Polariteetteja itsessään ei voi poistaa, mutta voidaan sanoa, että koko maailmankaikkeudesta tulee jotenkin hyväntahtoinen. Se ei ole enää niin uhkaava. Maailmaa ei havaita enää vihamielisenä, mikä on egon tapa havaita se.

Kim Eng: Jos herääminen tai eläminen heränneenä elämälle ei muuta asioiden luonnollista järjestystä, dualismia, jännitystä vastakohtien välillä, mitä eläminen heränneenä sitten tekee? Vaikuttaako se maailmaan tai vain omaan subjektiiviseen kokemukseen maailmasta?

Eckhart Tolle: Kun elät antautuneena, jotain tulee kauttasi duaaliseen maailmaan, joka ei ole tästä maailmasta.

Kim Eng: Muuttaako se todella ulkoista maailmaa?
    
Eckhart Tolle: Sisäinen ja ulkoinen ovat lopulta yhtä. Kun et enää havaitse maailmaa vihamielisenä, ei ole enää pelkoa ja kun pelkoa ei enää ole, ajattelet, puhut ja toimit eri tavalla. Rakkaus ja myötätunto nousevat esiin ja ne vaikuttavat maailmaan. Vaikka löydät itsesi ristiriita tilanteesta, silloinkin koet rauhan virtaavan polariteetteihin. Silloin jotain muuttuu. On joitakin opettajia ja opetuksia, jotka sanovat ettei mikään muutu. Näin ei ole. Jokin hyvin tärkeä muuttuu. Se mikä on muodon tuolla puolen paistaa muodon läpi, ikuinen paistaa muodon läpi tähän muodon maailmaan.

Kim Eng: Onko oikein sanoa, että 'vastustamisen' puuttuminen, tämän maailman vastakohtien hyväksyminen, on se joka tuo muutokset siihen, miten vastakohdat ilmenevät?

Eckhart Tolle: Kyllä. Vastakohdat jatkavat olemassa oloaan, mutta eivät saa sinulta polttoainetta enää. Se mitä sanoit on hyvin tärkeä asia: 'vastustamisen puuttuminen' tarkoittaa, että vastakohdat eivät saa polttoainetta. Tämä tarkoittaa, että koet usein vastakohtien romahtamisen, esim. ristiriitatilanteissa. Kenestäkään ihmisestä tai tilanteesta ei tehdä 'vihollista'.

Kim Eng: Joten vastakohdat heikentyvät, sen sijaan että vahvistuisivat. Ja ehkäpä tämä on se tapa miten ne alkavat hävitä.

Eckhart Tolle: Juuri niin. Eläminen tällä tavalla on alku maailman loppumiselle.

Lähde: yogaesoteric.net
Echart Tolle: eckharttolle.com