Resonanssin laki

Universumin manifestaation kaikkien avaimien piilotettu avain

Länsimaiselle mielelle joogan ja muiden hengellisten polkujen kieltä on usein vaikea ymmärtää; symbolit ja vertauskuvat ovat viidakko, johon sekä vihkiytyneet että (varsinkin) vihkiytymättömät eksyvät. Piilotettu avain, joka avaa kaikki nämä salaisuudet ja kadonneet merkitykset, on resonanssi. Resonanssi on hyvin helppo ymmärtää länsimaisella mielellä, joka on niin keskittynyt tieteelliseen tapaan lähestyä todellisuutta. Resonanssin valossa kaikki vertauskuvat ja symbolit alkavat välittömästi merkitä jotain, ja samanaikaisesti niistä tulee todellinen ovi näkymättömään todellisuuteen.

Määritelmä

Resonanssin laissa on suhteellinen piirre, se ilmaisee millä tavoin kaksi näennäisesti erilaista asiaa tai ilmiötä ovat valikoidulla tavalla yhteydessä (linkitettynä), ja muodostavat kokonaisuuden yhtenäisen Kaikkeuden kanssa. Linkkien, jotka yhdistävät Universumin kaikkia asioita (fyysisiä esineitä, mielen prosesseja, psyykkisiä ilmiöitä, henkisiä tasoja, toisin sanoen kaikkea, joka on manifestoitunut) perustana on resonanssiprosessi. Joogan harjoittamisen perussalaisuus on luoda ja ylläpitää resonanssiprosessia.

Resonanssi on prosessi, jossa saatetaan alkuun ja vahvistetaan värähtelyvaste (linkki) vastaanottavassa järjestelmässä, joka on virittynyt lähettävään järjestelmään. On hyvin tärkeätä ymmärtää, että resonanssi käynnistyy vasta kun kahden järjestelmän (vastaanottavan ja lähettävän) värähtelytaajuus on hyvin lähellä toisiaan tai täysin sama. Joogassa resonanssiprosessi luodaan ja sitä ylläpidetään pääasiassa keskittämällä huomio pysyvästi (ponnistelematon mielen keskittyminen).

Resonanssin aikana kosmiset värähtelytaajuudet (värähtelevät energiat), joita tähtien väliset keskukset, galaksit ja planeetat lähettävät jatkuvasti kosmisina aaltoina, voidaan vastaanottaa ihmisen hienovaraisen kehon vastaavien keskittymien avulla samaan tapaan kuin radiovastaanotin voidaan virittää eri radioaaltojen taajuuksille. Resonanssin aikana tapahtuu hienovaraisen energien siirtyminen lähettävästä lähteestä vastaanottimeen. Vastaanotettu energia tuo mukanaan kaikki lähettävän järjestelmän ominaisuudet monilla tasoilla (fyysiset mallit, spesifiset energiat, tunteet, sisäiset tilat, informaatiot, ideat jne.).

Jooga ja resonanssi

Mitä tekemistä joogalla on resonanssin kanssa? Kaikki joogatekniikat (asanat, pranayamat, meditaatio jne.) ovat täsmällisiä keinoja, joilla luodaan resonanssi tiettyjen kosmisten energioiden kanssa, jotka ovat spesifejä kutakin tekniikkaa varten. Guru (ja se, joka tuntee tuon tiedon suoran kokemuksen kautta, on aito guru!) paljastaa sen energiatyypin, jossa tietty tekniikka resonoi, kun hän antaa initiaation tähän tekniikkaan. Toisin sanoen esimerkiksi harjoittamalla tiettyä asanaa joogi luo linkin oman mikrokosmoksensa, joka nyt värähtelee tietyllä energian taajuudella (asanaa vastaavalla), ja sen makrokosmisen energialähteen (asanan kosminen vastine) välille. Tämä linkin tai resonanssin välityksellä 'kaadetaan' energiaa kosmisesta lähteestä harjoittajan mikrokosmokseen. Mitä enemmän asanaa ylläpidetään ponnistelematta tarpeellisen mielen keskittämisen avulla, sitä enemmän sen lajin energiaa kerääntyy harjoittelijan olemukseen. Tämän takia kaikki edistyneet joogit pysyvät asanoissa tai meditoivat tai tekevät pranayamaa jne. tuntikausia kerrallaan (EI suositella aloittelijoille!).

Näin ollen jooga antaa käyttöömme ei vain välineen itseämme koskevaan tietoon vaan myös laajan kirjon työkaluja, joilla voimme kehittää olemuksemme niitä puolia, jotka ovat vähemmän kehittyneitä, niin että meistä tulee eheitä, kokonaisia olentoja.

Samankaltaisuuden vaikutuksesta ilmiöt, ideat, tunteet, esineet, energiat jne. ovat sopusoinnussa, värähtelevät yhdessä, herättävät toisensa selektiivisesti toiminnallaan etäisyyden päästä.

Klassisessa fysiikassa resonanssi tunnetaan hyvin mekaniikassa, akustiikassa ja sähkömagnetismissa. Tämä ilmiö luonnehtii kuitenkin maailmankaikkeuden koko manifestaatiota. Resonanssin olemassaolon perusta on Universumin energeettinen ja värähtelevä perusta. Sen takia ensimmäinen askel resonanssin ymmärtämiseksi on pohtia sitä tosiseikkaa, että kaikki fyysiset, mentaaliset ja hengelliset ilmiöt perustuvat, ovat seurausta ja kehittyvät Ainutlaatuisesta Ikuisesta Todellisuudesta.

Universumin värähtelevät liikkeet

Aivan kuten itämainen esoteerinen hengellinen perinne moderni fysiikka ei pidä materiaa passiivisena, inerttinä, staattisena vaan jatkuvassa värähtelyliikkeessä olevana. Mm.ydin-, atomi- ja molekyylirakenne määrittää näiden liikkeiden rytmin. Siten sekä tiede että hengellisyys lähestyvät ajatusta, että Universumi on dynaaminen, ja se on jatkuvassa oskillaatioliikkeessä. Luonto ei ole staattisessa vaan dynaamisessa tasapainossa. Taoismi sanoo tästä asiasta seuraavasti:

"Hiljaisuus hiljaisuudessa ei ole todellinen Hiljaisuus. Vasta sitten, kun liikkeessä on tyyneyttä, syntyy hengellinen rytmi [värähtely], joka tunkeutuu Taivaaseen ja Maahan."

Siksi kaikki on värähtelyä. Tiedemiehet sanovat asiasta seuraavasti:

"Kaikki on värähtelyä. Kaikki on liikettä. Tyhjyys (Esiaikainen perusta) virtaa tiettyjen lakien mukaisesti olemassa olemisen ja ei-olemisen välillä. Kvantit (pieni, jakamaton energiayksikkö), jotka syntyvät tyhjyyden värähtelystä, ovat 'virtuaalisia' ts. ne eivät materialisoidu todellisiksi hiukkasiksi, joita voidaan havaita. Ne tarvitsevat tietyn määrä massaa ja energiaa, jotta ne voisivat olla olemassa materiana."

Koko Universumi on tehty monista asioista ja ilmiöistä, pienimmistä atomeista ja suurimpiin galakseihin. Yhteistä niille kaikille on se, että ne liikkuvat. MIKSI kaikki liikkuu, on kysymys, johon nykytiede ei pysty vastaamaan. Nykytiede on kuitenkin edistynyt selittäessään MITEN asiat liikkuvat.

Moderni (kvantti)fysiikka esittää NELJÄN VOIMAN olemassaolon ( ja olettaa hypoteesina, että tarvitaan VIIDES VOIMA, joka yhdistää neljä ensimmäistä). Tämä teoria on itämaisen viiden TATTVAN -teorian löytämistä uudelleen. Viisi TATTVAA tai hienovaraista elementtiä ovat maa, vesi, tuli, ilma, eetteri. Fysiikan mukaan Universumissa toimivat neljä voimaa ovat: 'heikko' ja 'vahvavoima' (jotka pitävät atomit koossa) ja painovoima (joka kuvaa isompien materiaalisten kappaleiden liikkeen) ja sähkömagneettinen voima (kuten valo). Kaikilla näillä neljällä voimalla on jotain yhteistä: ne liikkuvat 'aaltoina'.

Näin ollen aallot edustavat Universumin perusliikettä. Vaikka tämä aihe saattaa vaikuttaa monimutkaiselta, sen perusperiaatteet ovat hyvin yksinkertaisia. Kun nämä periaatteet on ymmärretty selvästi, voimme ymmärtää paremmin resonanssin ja harmonian fyysisiä ominaisuuksia.

Aalto - 'jokin' liikkuva

Esimerkiksi valon eteneminen on joskus selitetty avaruuden läpi liikkuvien hiukkasten (fotoni - elektromagneettisen energian kvantti) virtauksena. Mutta tietyistä kokeista saatiin tuloksia, joita ei voida selittää, jos pidämme valoa vain hiukkasvirtauksena. Perusasia on se, että jopa näissä tapauksissa valo kulkee avaruuden poikki. Etsiessämme laajempaa mallia, ainakin valon etenemiselle, voimme kysyä itseltämme, onko olemassa hiukkasten ohella myös muuta, joka pystyy siirtymään paikasta toiseen. Vastaus on kyllä. Jos heitämme kiven lampeen, näemme vastauksen: AALTO.

Jos katsomme tarkkaavaisesti lammen aaltoja, havaitsemme, että vaikka vesi liikkuu ylös ja alas, se (vesi) ei etene (se pysyy paikallaan). Tämä on vielä selvempi, jos vedessä kelluu puun palanen: puu liikkuu ylös ja alas, mutta ei liiku minnekään. Toisin sanoen aalto voi liikkua kauas, mutta vesi pysyy aloillaan.

Siksi voimme sanoa, että aalto on perturbaatio eli häiriö, joka etenee väliaineen välityksellä. Väliaine EI etene häiriön suuntaan. Aalto on jotakin, joka voi siirtyä paikasta toiseen olematta materiahiukkanen tai hiukkasvirtausta.

Universumin värähtelytasot

Aallot manifestoituvat kaikissa Universumin ilmiöissä esimerkiksi arkipäiväisissä äänissä, joidenka värähtelytaajuus on muutamasta syklistä sekunnissa (hertzi, Hz) pariin kymmeneen tuhanteen hertziin, tai radioaalloissa, joidenka värähtelytaajuudet ovat välillä noin 500 Hz ja noin 30 GHz (30 x 10^9 Hz eli 30 kertaa 10 potenssiin 9), ja kosmisessa säteilyssä, jonka värähtelytaajuudet voivat ylittää 10^30 Hz.

Mentaalisten ja psyykkisten aaltojen värähtelytaajuus on vielä suurempi, mutta värähtelyprosessin luonne on samanlainen. Niiden taajuus riippuu ajatusten ja tunteiden laadusta ja jalostuneisuudesta (esimerkiksi rakkauden tunteen taajuus on paljon korkeampi kuin surun tunteen taajuus).

Tri Arnaudin, ranskalaisen tiedemiehen, mukaan kaikki fyysisen maailman värähtelyt ovat välillä lähes nollasta syklistä/sekunti (~0 Hz) lukuun, jossa on ykkönen ja 22 nollaa (10^22). Tämä edustaa Universumin matalampaa oktaavia (fyysinen maailma). Saman tiedemiehen mukaan astraali- ja mentaalimaailman värähtelyt ovat välillä 12 ja 32 nollaa (12 x 10^32 Hz) ja 96 ja 39 nollaa (96 x 10^39 Hz)! Itämaisessa perinteessä tiedetään, että nämä taajuudet kasvavat edelleen, kun saavutamme manifestaation korkeampia tasoja. Kvanttifysiikan mukaan avaruusajan rajat tulevat vastaan taajuudella 10^43 Hz (Plankin aikarajaa eli pienintä ajan määrää vastaava taajuus), minkä myös jooginen tietämys vahvistaa manifestaation rajataajuutena, Mayana (kts. mm. Kashmirin Shaivismi).

Värähtely elävässä materiassa

Kuinka tämä värähtely käyttäytyy elävässä materiassa? Onko meillä vastaanotin koko värähtelyasteikolle? Havaitsemmeko me tai voimmeko havaita kaikki värähtelyt?

Värähtelevät energiat on luokiteltu värähtelytasoasteikon mukaan, värähtelyn taajuuden mukaan. Taajuus määrittelee energian laadun (tyypin). Amplitudi määrittelee energian määrän. Värähtelytaajuus on riippuvainen lähettäjän tai vastaanottajan sisäisistä ominaisuuksista (jotka ovat olemassa olennaisina rakenteellisina ominaisuuksina tai ominaispiirteinä). Näin ollen esimerkiksi korvan vastaanottamat värähtelytaajuudet ovat välillä 16 ja 20 000 hertziä. Silmä vastaanottaa välillä noin 10^14 ja 10^15 hertziä jne. Samalla tavalla jokainen aistinelin toimii ja voi tulkita vain tiettyjä määrättyjä taajuuksia. Viiden aistin havaintoalue on erittäin rajoittunut verrattuna Universumin koko värähtelyalueeseen. Viiden aistinelimen lisäksi ihmisellä on myös muita aisteja (värähtelevän energian vastaanottimia), jotka ovat suurimman osan ajasta piileviä (uinuvia, esimerkiksi selvännäköisyys), mutta ne voidaan herättää sopivalla harjoituksella.

Tietoisuuden 'kvantitatiiviset' ja 'kvalitatiiviset' elementit värähtelyn käsittein

Tietoisuus on systeemin kyky reagoida ärsykkeeseen (informaatioon). Tämä systeemi voi olla monimutkainen (esimerkiksi ihminen) tai yksinkertainen (esimerkiksi solu). Jos pommitamme atomia energiasäteellä, atomi reagoi tietyllä tavalla. Kun lopetamme stimuloimisen, atomi palaa jonkun ajan päästä alkuperäiseen tilaansa lähettäen kvantin. Tämä reaktio on atomin tietoisuuden manifestaatio, vastaus ärsykkeeseen.

Sama koe voidaan tehdä solulla, eläimellä tai ihmisellä. Tietysti kehittyneempi järjestelmä reagoi monimutkaisemmalla tavalla kuin alkukantaisempi järjestelmä. Mitä monimutkaisempi systeemi on sitä laajempi on reaktioiden kirjo. Koska ihminen on Universumin pienoismalli, mahdollisten reaktioiden lukumäärä kasvaa valtavasti. Sanomme, että mahdollisten reaktioiden lukumäärä edustaa tietoisuuden 'kvantitatiivista' aspektia. Joistakin tämä saattaa tuntua keinotekoiselta, sillä useimmat liittävät tietoisuuden vain eläviin olentoihin. Tämä johtuu rajoituksistamme ja tietämättömyydestämme. Rajoitamme käsitteen 'elävä olento' vain niihin olentoihin, jotka voivat lisääntyä. Älykäs ihminen voi huomata, että tämä näkemys on täysin mielivaltainen, sillä se mitä tapahtuu on, että projisoimme oman käytöksemme toiseen järjestelmään ja arvioimme omien 'standardiemme' mukaan. Näiden 'standardien' mukaan esimerkiksi atomit eivät ole eläviä, vain koska ne eivät ole olemassa ja käyttäydy samalla tavalla kuin me.

Itämainen viisaus määritteli tuhansia vuosia sitten käsitteen SPANDA, Jumalallisen Tietoisuuden värähtely tai välähtäminen eteenpäin. SPANDA on koko Universumin manifestaation perusta. Tämän näkemyksen mukaan tietoisuus on kaikkialla, jopa kaikkein merkityksettömämmässä materiahiukkasessa. Toisin sanoen kaikki materia sisältää tietoisuutta (siksi elämää) vaihtelevassa määrin. Voimaa, joka piilottaa vaihtelevassa määrin kaiken olemassaolevan tietoisuutta, kutsutaan MAYAksi, illuusion verhoksi. Tietoisuuden läsnäolon aste edustaa tietoisuuden 'kvalitatiivista' aspektia, ja se ilmaistaan värähtelytaajuudella.

Tuloksena henkilökohtaisesta kokeilemisesta tietoisuuden syvimmillä tasoilla muinaiset itämaiset viisaat havaitsivat, että ihmisen ja Universumin rakenteessa on seitsemän värähtelyoktaavia (vastaten seitsemää CHAKRAa). Nämä tasot ilmaisevat täsmällisesti tietoisuuden laadun.

Järjestelmä vaihtaa myös energiaa ympäröivän maailman kanssa (metabolia). Tämä toiminta osoittaa järjestelmän ja sen ympäristön välisen energiavaihdon intensiteetin ja vaihteluvälin. Jos tämä energiavaihto on vain tietyllä taajuusalueella, todellisuutta, joka on tuon alueen ulkopuolella, 'ei ole olemassa' tuolle järjestelmälle!

Siksi luonnossa on spektri suhteellisia todellisuuksia kaikille järjestelmäluokille, jotka manifestoituvat tietyllä tietoisuuden tasolla. Voimme ymmärtää nyt, että jopa kivellä on oma tietoisuus, ja siten oma suhteellinen todellisuus. Olennot, jotka ovat Universumin korkeammalla tasolla, voivat vaikuttaa ympäristöönsä paljon enemmän kuin alempien tasojen olennot. Kun nousemme olemassaolon korkeammalle tasolle, havaitun todellisuuden laajuus ja vapautemme kasvavat eksponentiaalisesti.

Absoluutti

Jotta ymmärtäisimme Absoluutin luonteen ja Todellisuuden suhteellisen aspektin, teemme analogian, jota ei tule ottaa kirjaimellisesti, sillä Absoluutti on määrittelemätön.

Kuvitelkaamme loputon ja äärettömän syvä Valtameri. Vedenpinta on niin rauhallinen ja tyyni, että se on lähes näkymätön. Tämä on viitekohta, kaikkien vertailujen perusta. Kuvitelkaamme sitten, että Valtameren pinnalle ilmestyy yhtäkkiä aaltoja, värähtelyjä. Nämä värähtelyt tekevät lähes näkymättömän vedenpinnan näkyväksi.

Analogisesti kun Absoluuttiin ilmestyy värähtelyjä, Se manifestoituu, tulee näkyväksi. Tätä kutsumme 'suhteelliseksi todellisuudeksi'. Emme saa unohtaa, että valtameri on yhdistävä tekijä, joka läpäisee kaiken ja harmonisoi kaikki suhteelliset todellisuudet. Sen takia Valtamerta voidaan kutsua Puhtaan Tietoisuuden Absoluuttiseksi Eksistenssiksi.

Voimme tehdä aaltoja pinnalla, mutta syvemmät tasot eivät häiriinny koskaan. Ne ovat ikuisesti rauhan ja tyyneyden tilassa. Voimme sanoa, että isot ja äänekkäät aallot (matalat taajuudet) vastaavat suhteellisen todellisuuden matalia tasoja, ja hienot ja nopeat liplatukset (korkeat taajuudet) vastaavat manifestaation korkeampia tasoja.

Jos kysymme kvanttifyysikolta, mistä elektroni on tehty, hän vastaa, että elektroni on aaltomalli, joka värähtelee tietyllä taajuudella, joka määrää sen energian. Mutta jos kysymme edelleen MIKÄ värähtelee, hän sanoo 'kukaan ei tiedä'. Käyttäen analogiaa valtamerestä voimme sanoa, että elektroni on valtameren pinnalla oleva aalto. Tämä aalto värähtelee suhteessa syvien, liikkumattomien Puhtaan Tietoisuuden tasojen kanssa. Näin ollen pystymme vastaamaan kysymykseen MIKÄ värähtelee elektronissa sanomalla, että siinä värähtelee yksi yksikkö puhdasta tietoisuutta. Kun ymmärrämme, että Todellisuus muodostuu kahdesta puolesta: toinen on valtameren pohja ja toinen on värähtelevä pinta, oivallamme että henki ja aine syntyvät samasta perustavaalaatua olevasta essenssistä. Kiinteä aine kuvataan isoina, hitaina aaltoina valtameren pinnalla (matala taajuus, iso amplitudi, tietoisuuden rajatumpi manifestaatio), kun taas esimerkiksi mieli on kuin hyvin hieno ja nopea liplatus (korkea taajuus, pieni amplitudi, tietoisuuden voimakkaampi ja vapaampi manifestaatio).

Jumalallinen luova potentiaali

Kun menemme syvemmin tähän analogiaan, voimme 'määritellä' Absoluutin: se on äärettömän hienovarainen värähtely, jonka amplitudi on käytännössä nolla ja taajuus on ääretön. Tässä tilanteessa meillä on täydellisen tyyni pinta, joka sisältää valtavan energian. Kutsumme tätä energiaa 'luovaksi potentiaaliksi'. Tämä hyvin voimakas ja äärimmäisen jalostunut energia pitää sisällään myös viisautta, joka antaa jokaiselle järjestelmälle kyvyn itsejärjestäytymiseen (kykyyn toimia kokonaisuutena). Mitä pienempi amplitudi sitä korkeampi on energia (taajuus) ja sitä lähempänä värähtelevän aallon huiput. Kun värähtely tulee niin nopeaksi ja huiput ovat niin lähellä, että ne muuttuvat samaksi, on saavutettu 'kvasistaattinen' tila, jossa liike pysyy potentiaalina. Silloin järjestelmän energia tulee äärettömäksi. Näin ollen Absoluutti on tila, missä vastakohdat (huippu ja laakso) muuttuvat yhdeksi. Siten liike ja lepo sulautuvat yhdeksi. Absoluutti kruunaa suhteellisten todellisuuksien hierarkian ollen samalla niiden lähde. Manifestoitumattomassa muodossaan Absoluutti on potentiaalinen dynaamisuus, kun taas manifestoiduttuaan Hän muuttuu lähteeksi ja perustaksi koko Universumille fyysisestä materiasta hienovaraisimpiin todellisuuksiin.

Värähtely itämaisessa filosofiassa

Idea korkeimmasta värähtelystä universumin perustana on yhteinen useille hengellisille perinteille. Johanneksen Evankeliumissa sanotaan:"Alussa oli Sana", mikä viittaa luovan Logoksen värähtelyyn äänenä. Idea alkuvärähtelystä on ilmaistu hyvin selkeästi itämaisessa perinteessä, pääasiassa Kashmirin Shivaismissa nimellä SPANDA. Sana SPANDA tarkoittaa liikettä, värähtelyä. Tämä koulukunta sanoo, ettei mikään voi olla olemassa ilman liikettä. Elämä - sen laajimmassa merkityksessä - ei voi olla olemassa ilman liikettä. Korkeimpaan Todellisuuteen vertaamalla suuri filosofi Abhinavagupta kutsuu SPANDAA sykkeeksi, hengellisen onnen esiintulemiseksi Jumalaisen luonnon olennaisessa ytimessä, mikä sisältää kaikki sitä seuraavat perättäiset vaiheet. Mutta miten voimme puhua Absoluutin liikkeestä - sillä liike, kuten me sen tunnemme, tapahtuu tilassa ja ajassa, ja on mittana paikan muuttumiselle tilassa suhteessa aikaan? Absoluutti ylittää (transendentoi) ajan ja paikan. Sen vuoksi SPANDA määritellään tietoisuuden dynaamisuudeksi, se ei ole fyysistä liikettä, ei psyykkistä aktiivisuutta (kuten nautintoa) eikä edes PRANAN (energian) liikettä (kuten nälkä ja jano) vaan se on hienovaraista värähtelyä, joka on näiden kaikkien lähde ja perusta. SPANDA on Jumalaisen Tietoisuuden Ekstaasin syke. Se on hengen dynamiikka ja se ilmaisee absoluuttisen vapauden. Ihmisessä SPANDAn SHAKTI -energia on Itsen ponnistelemattoman tietoisuuden yhdistävä onni, se on samaa laatua kuin Universumin perusta. Viitaten tähän värähtelyyn SHIVA SUTRA sanoo:" Itse (ATMA) on se, joka tanssii (värähtelee harmoniassa)."

Lukemattomissa legendoissa ja myyteissa ilmaistut itämaiset filosofiat puhuvat SHIVAsta Kosmisena Tanssijana - SHIVA NATARAJA, joka tanssinsa rytmissä luo ja tuhoaa koko universumin. SHIVAn tanssi on ihailtava vertauskuva olemassaolosta niin kuin nykyaikainen tiede sen ymmärtää: jatkuvaa liikettä äärettömässä taajuksien spektrissä.

Yhteenvetona edellisestä: voimme pitää koko luomakuntaa värähtelevän ilmiön aggregaattina, jokaisella on oma taajuutensa. Jos ajattelemme, että äänet ovat myös taajuuksia ja että mikä tahansa värähtely tuottaa ääneen, voimme sanoa, että koko luomakunta on suurenmoinen sinfonia (sfäärien musiikkia). Tässä värähtelyjen maailmassa RESONANSSI on siten tärkein ilmiö, joka yhdistää kaksi tai useampaa yhteensopivaa värähtelyprosessia.

Resonanssi fysiikassa

Akustiikassa tapahtuu resonanssi, kun joustava kappale alkaa värähdellä äänisignaalin vaikutuksesta ja kun signaali on tuotettu lähellä kappaletta. Sähkömagnetiikassa resonanssia kutsutaan kahden samanlaisen (sama aallonpituus) taajuuden asettamiseksi päällekkäin. Kun kaksi samanlaista taajuttaa asettuu pällekkäin, syntyvä aalto on vahvistunut. Vahvistuminen voi nousta hyvin korkeisiin lukemiin, joita kutsutaan resonanssipisteiksi. Siten resonanssin päävaikutus on vahvistaa äänen tai säteilyn intensiteettiä tai aallonpituutta.

Huomasimme, että ääni synty aina jostakin, joka liikkuu. Valo, aallot, radioaallot, valtameren aallot, painovoima-aallot, ääniaallot, mentaaliset aallot tai mitkä hyvänsä muunkaltaiset aallot ovat kaikki olemassa ja ilmenevät, koska jossain jokin liikkuu. Mikään ei voi liikkua yhdessä paikassa aiheuttamatta ennemmin tai myöhemmin toista liikettä toisessa paikassa maailmankaikkeutta. Aalto saa tiellään olevat asiat liikkumaan samankaltaisella tavalla kuin alkuperäinen liike, joka synnytti aallon.

Interferenssi

"Jos kaksi aaltoa työntää esinettä samaan suuntaan, esine liikkuu nopeammin tähän suuntaan. Jos kaksi aaltoa työntää esinettä vastakkaisiin suuntiin, esine liikkuu hitaammin. Jos kahden aallon suunnat muodostavat kulman, esine vaihtaa suuntaa jne. Itse asiassa näissä tapauksissa aallot eivät tosiasiallisesti vaikuta toisiinsa, ne vain interferoivat keskenään. Interferenssi-ilmiötä tapahtuu jatkuvasti aaltomaailmassa.

Sopusointu ja epäsointu

Sanokaamme, että on kaksi itsenäistä aaltolähdettä. Silloin on neljä mahdollisuutta:

Jos aalloilla on sama taajuus ja vaihe, ne vahvistavat toisiaan (RESONANSSI tai SOPUSOINTU).
Jos aalloilla on sama taajuus ja vastakkainen vaihe, ne toimivat toisiaan vastaan (EPÄSOINTU, EPÄHARMONIA)
Jos taajuudet ovat lähellä toisiaan, mutta eivät samat, ne synnyttävät ilmiön nimeltä HUOJUNTA ('beating'). Huojunta on seurausta jaksottaisesta interferenssistä, ts. joskus aallot vahvistavat toisiaan ja joskus ne työskentelevät toisiaan vastaan. Syntyvä aalto on moduloitu aalto, jonka taajuus on kahden alkuperäisen taajuuden erotus. (kts kuva)
Jos taajuudet ovat hyvin kaukana toisistaan, ne eivät vaikuta toisiinsa ollenkaan.

Oskillaattorit ja resonoivat järjestelmät

Mitä tahansa objektia, joka liikkuu jaksottaisesti, voidaan pitää oskillaatorina. Oskillaattori muokkaa ympäristöään (esim. ilmaa, vettä, painovoimakenttää jne.) synnyttämällä aaltoja.

Sanokaamme, että meillä on kaksi identtisesti viritettyä viulua. Laitamme nämä kaksi viulua pöydälle, ja toisella viululla tuotetaan ääni soittamalla sointu. Huomaamme, että sama sointu (joka näin ollen on viritetty samaan taajuuteen) alkaa värähdellä myös toisessa viulussa (johon emme koskeneet) , ja tämä tuottaa saman äänen kuin ensimmäinen viulu. Tämä on resonanssi-ilmiö. Kaksi viulua muodostavat resonoivan järjestelmän.

Kosminen resonanssin laki

Näitä resonanssi-ilmiöitä voidaan oikein hyvin pitää sisäisen ajatus-, tunne- ja emootiomaailmamme seurauksena, kuten myös seurauksena tavastamme olla yhteydessä muihin ihmisiin ja ympäristöömme.

Ajatukset, tunteet jne. vetävät puoleensa, synnyttävät ja vahvistavat toisiaan resonanssin kautta. Ne ajatukset/tunteet, joilla ei ole yhtä suurta taajuutta, eivät vaikuta toisiinsa. Ja niillä ajatuksilla/tunteilla, joilla on vastakkainen taajuus, on taipumus kumota toisensa.

Esimerkkejä resonanssista

Kahden ihmisen välillä puhkeava lisääntyvä viha on resonanssi-ilmiön manifestaatio. Henkilö, joka suuttuu, luo vihan aaltoja, jotka leviävät hänen ympäristöönsä. Tällä tavoin hänen vihansa välittyy helpommin toiseen ihmiseen. Jos toinen ihminen hyväksyy nämä taajuudet auraansa, myös hän suuttuu ja tuottaa samalla taajuudella aaltoja, mikä vaikuttaa ensin mainittuun henkilöön resonanssin välityksellä ja vahvistaa hänen vihaansa. Tällä tavoin niin kauan kun he ovat yhdessä, heidän vihansa kasvaa jatkuvasti.

Kaksi ihmistä, jotka ovat samaa mieltä jostain aiheesta, vetävät toisiaan puoleensa, koska he resonoivat.

Hyvin tärkeä puoli resonanssista on ryhmäresonanssi. Tässä tapauksessa, jos ryhmä ihmisiä ovat synkronoitu ja ajattelee tai tuntee samoja ajatuksia/tunteita, näiden ajatusten/tunteiden voima vahvistuu huomattavasti. Tämä ilmiö on erittäin ilmeinen parantamispiireissä, joissa ihmisryhmä on synkronoitu ja se lähettää energiaa (joka vahvistuu resonanssin välityksellä) yhdelle henkilölle, joka tarvitsee apua. Tällä tavoin osallistujien ei tarvitse olla erittäin vahvoja tai taitavia, koska heidän ponnistelunsa, kömpelyydestään huolimatta, lisääntyy ja vahvistuu resonanssin kautta ja luo huomattavan vaikutuksen, jota yksi yksilö muuten ei olisi ehkä saavuttanut.

Johtopäätökset

Resonanssi on linkki. Tapa, jolla tämä linkki luodaan on koodattu kaikkien hengellisten polkujen erilaisiin tekniikoihin tai 'modus operandeihin' (mm. joogan asanat, laya-joogatekniikka ym.). Se joka syvällisesti ymmärtää Resonanssin lain, on löytänyt ytimen kaikista niistä tavoista, joilla lähestytään kaikkia Universumin ulottuvuuksia.