Sanoinkuvaamaton Pyhyyden tunne – Onko se seitsemäs aisti?

kirjoittanut Gregorian Bivolaru


Huomaa: Ihminen on saanut lahjaksi viisi aistia ja niitä vastaavat aistinelimet. Viisi aistia ovat haju, maku, näkö, kosketus ja kuulo. Jooginen perinne pitää mieltä (manas) kuudentena aistina. Tästä johtuu otsikossa käytetty sanonta: ”seitsemäs aisti”.

”Ihmiselle on luonteenomaista perustavaa laatua oleva tarve, inkarnoituneen elämän olennainen päämäärä – se että tavoittelee, tietoisesti tai ei, ikuista kokemusta, joka alkaa rajalliselta pohjalta.” (Sri Aurobindo)

Oletko koskaan ajatellut, mikä saa sinut vahvasti uskomaan ihanteisiisi ja pitämään niistä kiinni? Oletko huomannut koko olemuksesi kohottuvan sen ylevän ihanteen myötä, johon pyrit?

Kaipuu tarkoittaa itse asiassa joidenkin olemuksemme kaikkein ylevimpiin puoliin yhteydessä olevien salaperäisten, korkeasti jumalallisten voimien yhdistävää mekanismia. Kaipuu on myös halun tietty muoto, joka saa aikaan RESONANSSIN tiloja mutta korkeammalla tasolla ja joka herätetään ihanteellisilla malleilla, jotka sisältyvät henkiseen kehitykseen.

Sillä on syvällinen, positiivinen vaikutus kaikkiin päätöksiimme ja se tekee myös mahdolliseksi sisäisten tilojen kehityksen ja sen vuoksi psyykkisen, mentaalisen ja henkisen edistymisen.

Vanhetessamme saa kaipuumme aikaan kaikkien ulkoisten olosuhteidemme kautta joitain sanoinkuvaamattomia sisäisiä RESONANSSIprosesseja, huomattavan monimutkaisissa jaksottaisissa vaiheissa. Näiden olosuhteiden puitteissa, tärkeä merkitys lankeaa itsetuntemukselle, täyttymyksen piilevien mahdollisuuksien oikeanlaiselle arvioimiselle, yksilön hankkimalle kokemukselle ja jumalallisille esikuville, jotka valitaan intuitiivisesti. Milosz, nykyaikainen filosofi sanoi: ”Olemuksessamme tapahtuva sisäinen kehitys johtaa meidät ennemmin tai myöhemmin fyysisestä henkiseen, tekemiemme ponnistelujen määrä vaikuttaa tähän suuresti.”

Usko – avain korkeimpaan tietoon

Viisauden pyhä kirjoitelma sanoo: ”Yhtenä päivänä, Parvati kysyi Shivalta: ”Ihailtu mestarini, ole hyvä ja kerro minulle, mikä on oikea avain Jumalan tuntemiseen?”

SilloinShiva vastasi:

”Ainoa avain on päättäväinen, horjumaton usko Jumalaan. Todella päättäväinen ja horjumaton usko on aina kaikkivaltias. Järki ei voi koskaan johtaa sinua niin pitkälle kuin vahva usko voi. Järki tulee lopulta kompastumaan jossain vaiheessa. Kun taas päättäväisellä, horjumattomalla uskolla, jopa tavallinen ihminen voi ylittää lähes vaikeuksitta suunnattoman valtameren. Kohdatessaan vahvan, päättäväisen, horjumattoman uskon, jopa luonnon voimat kumartavat ja antavat periksi. Kaiken lisäksi jopa synti ja levottomuus, katoavainen ja tietämättömyys, nopeasti perääntyvät Jumalaan kohdistuvan vahvan ja päättäväisen, horjumattoman uskon edessä.”

Rakkauden uusi keho

Suurella joogilla Sri Ramakrishnalla oli tapana sanoa, että todellisen henkisyyden seuraajan pitäisi rakastaa ja ajatella niin syvästi Jumalaa, että hänen on siten luotava aito ”rakkauden keho”. Tämä ”uusi” salainen keho on täysin erilainen kuin tavallinen ihmisen keho. Taivaallisen ja salaperäisen innokkuuden jumalallista iloa ekstaasin syvän tilan aikana ei voi koskaan verrata mihinkään iloon tässä maailmassa. Ramakrishna sanoisi tässä suhteessa: ”Kiihkeä jumalallinen hulluus, tämä on se sana. Sinun on oltava hulluna Jumalaan, jotta saavutat Hänet oikeasti.”

Kun tunnemme näin, kaipuu kohti Absoluuttia, Jumalaa, nostattaa meissä valtavan, yliluonnollisen voiman, joka hämmästyttävästi avaa sydämemme kohti Ikuista. Hurja kaipaus kohti Jumalallista on pohjimmiltaan mielen ja sydämen keskittämistä, mikä tekee mahdolliseksi pääsymme henkiseen maailmaan, jossa voimme päästä salaperäiseen ja sanoinkuvaamattomaan sisäiseen resonanssiin maailman perimmäisen aineettoman perustan kanssa.

Tämän vuoksi henkistä aistia voidaan verrata kiihkeään hapen tarpeeseen. Kaipuuta tulisi myöhemmin pitää täysin luonnollisena psyyken, mielen ja hengen tilana. Ihminen tarvitsee aina valtavasti Jumalaa, aivan niin kuin hän tarvitsee valtavasti ilmaa, rakkautta tai onnellisuutta. Sille, joka löytää kaiken tämän, Jumalallinen on kaikki tämä yhdessä ja vielä enemmän. Sanoinkuvaamaton henkinen aisti, joka on läheisesti sulautunut intuitioon, etiikkaan, kauneuden hyödylliseen tunteeseen ja älykkyyden ylevään valoon, saa ihmisen persoonallisuuden täydessä kukoistuksessaan ja voimassaan esiin.

Kaipauksen korkein muoto on kaipaus kohti Absoluuttia (JUMALAA)

Kautta aikojen ihmisten tarve rukoilla tai kiihkeästi tavoitella Jumalaa, on usein ollut yhtä vahva kuin tarve tehdä työtä, rakentaa, rakastaa ja iloita. Sanoinkuvaamaton pyhyyden tunne on siten salaperäinen voimakas halu, syvältä sisältä nouseva, perustavaa laatua oleva kohottava ja ylitsevuotava tunne.

Ei riitä, että ihminen mietiskelee syvässä ihmetyksen tilassa meren, vuorten, pilvien, mestariteosten tai luonnon lakeja ilmaisevien matemaattisten kaavojen kauneutta. Ihmisen täytyy olla sielu, joka jatkuvasti tavoittelee kiihkeästi korkeaa, pyhää ihannetta. Sielu, joka etsii jumalallista valoa syvältä pimeiden asioiden sisältä ja joka henkisen kehityksen ylevien polkujen kautta hylkää itsensä saavuttaakseen tämän maailman jumalallisen, ilmeisesti näkymättömän, absoluuttisen taustan.

Perinpohjaisesti ja varovaisesti asiaa lähestyttäessä voidaan sanoa, että henkistä voimaa tarvitaan yhtä lailla elämässä, ihan niin kuin älyllistä ja elinvoimaista vahvuuttakin. Tämän vuoksi elämämme henkisiä puolia täytyy vahvistaa enemmän kuin älyllisiä tai elinvoimaisia vahvuuksia, sillä ne antavat merkityksen ja vahvuuden olemuksellemme ja ennen kaikkea lisäävät meissä Pyhyyden Tunnetta, Jumalallista Tunnetta.

Kun elämme syvästi ja intensiivisesti ajassa ja avaruudessa, saa pyhyys aikaan perustavaa laatua olevan muutoksen elämässämme. Tästä eteenpäin luonto ei ole enää jäykkä vaan elossa. Mikään ei jää Jumalan ulkopuolelle; kaikki on Hänen ilmaustaan. Tämän aidon, syvän ja ainutlaatuisen elämän voi tuntea kaikkialla, mineraaleissa, kukissa, eläimissä, ihmisissä ja koko Maailmankaikkeudessa. Pyhyyden sanoinkuvaamaton tunne muuttaa ja olennaisesti valaisee kaiken ympärillämme olevan ja toisella tasolla johdattaa olennon korkeimmat kaipaukset kohti ylintä saavutusta, täydellisyyttä. Tämän syvällisen tunteen voi usein löytää äärimmäisen puhtaista ja siveistä ihmisistä. Se myös ilmenee ja lisääntyy vähitellen niissä ihmisissä, jotka päivittäin siunaavat itseään ja toisia Siunaamisen Taiteen avulla.

Tämä hetki on ainutlaatuinen ja arvaamattoman kallis

Absoluutin kaipaaminen voi löytää erilaisia ilmauksia, lyhyestä ja kiihkeästä rukouksesta syvään meditaatioon; ristin edessä lausutuista vilpittömistä sanoista katedraalien syvästi inspiroituneisiin lauluihin. Kiihkein kaipaus Jumalaa kohtaan tarkoittaa joskus sielun voihkintaa, sisäisiä kyyneleitä ja pelkkiä merkityksettömiä sanoja.

Suuri joogi Ramakrishna sanoisi: ”Mistä oppilaan autenttinen vahvuus tulee? Se tulee hänen kaipaavista kyyneleistään Jumalaa kohtaan. Aivan niin kuin äiti ei voi torjua apuaan itkevältä vauvalta, Jumala Itse tarjoaa täysin Korkeimman Armonsa lapselleen, joka kaipaa Häntä kyyneleitä vuodattaen.”

Ei tarvitse olla kaunopuheinen, jotta Jumala kuuntelisi meitä. Sokea, kuuro, epäilijä, eksynyt, jopa ilkeä ja viimeiseksi toivoton, jokainen heistä voi vilpittömästi ja kiihkeästi rukoilla Jumalaa, sillä jokaisen rukousta kuunnellaan AINA, jos se tulee sydämestä.

Kun rukoilemme Jumalaa, meidän on ensinnäkin tehtävä se sielumme pohjasta asti. Meidän on sanottava se, mitä todella tunnemme, ei sitä, mitä ajattelemme, että Hän haluaisi meidän tuntevan. Meidän on oltava täysin vilpittömiä, sillä emme voi koskaan salata sisäisiä tunteitamme Jumalan edessä. Hetki, jossa elämme, on ainutlaatuinen ja sen vuoksi korvaamattoman kallis. Jokainen taianomainen hetki, jolloin mielemme, taipumaton kaipauksemme ja kahleista vapautunut rakkautemme nousee kohti Jumalaa ja me kutsumme Häntä sielussamme, edustaa perustukea, aitoa alustaa, joka tukee meitä vastedes. Huolimatta siitä mitä olemme tehneet tähän mennessä tai mitä emme ole vielä tehneet, huolimatta tulevaisuuden näköaloista, se on nyt ja vain nyt, tässä taianomaisessa hetkessä, jolloin voimme toimia ja muuttaa jotain.

Sen vuoksi, jos jatkamme elämistä tässä taianomaisessa hetkessä, joka päivä, voimme ilahtuneina huomata kuinka olemuksemme ylevöityy ja saavuttaa täydellisyyden hankkimalla yhä lisää jumalallisia ominaisuuksia.

Pyrkimällä jatkuvasti ja kiihkeästi kohti Jumalaa, me siten ylitämme rajoittuneen inhimillisen tilamme ja laajennamme olemustamme lakkaamatta saavuttaaksemme juuri tässä ja juuri nyt Universaalin Autuuden Valtameren, yhteyden Jumalaan, Isäämme.