Sydämen avoimuus

Avoimen sydämen tila on samankaltainen sen ilmiön kanssa, joka syntyy, kun taivaalle, joka oli tummmien pilvien peittämä, yhtäkkiä ilmestyy kirkkauden juopa, jonka kautta auringon säteet lävistävät pimeyden, aivan kuin enkeleitä sataisi maan päälle. Samalla tavalla avaamme itsemme ja annamme sisäisen valomme, sisäisen kauneutemme loistaa kelle tahansa tapaamallemme ihmiselle. Aivan kuin lävistäisimme sen harmauden verhon, jonka takaa suurin osa ihmisistä täynnä levottomuutta kokee niin sanotun arkipäivänsä huolien, kiireiden ja turhien ajatuskuvioiden pauloihin langenneina.

Ollessamme avoimen sydämen tilassa, Jumalan rakkauden virratessa lävitsemme, olemme kuten aurinko, emmekä tee eroa niiden välillä, joiden ylle säteemme lankeavat. Ei ole kyse pitämisestä  eikä vastenmielisyydestä, sillä valikointia ja siihen liittyvää päätöksentekoa ei tapahdu. On vain avoimuus hetkeä ja rakkautta kohtaan. Ei myöskään ole kyse siitä, kuka ansaitsee rakkautta. Yleensä joku, joka näennäisesti ei "ansaitse" rakkautta, on se, joka on eniten rakkauden tarpeessa. Tämän vuoksi meidän on tunnistettava eri ihmisiä koskevat henkilökohtaiset sympatiamme ja antipatiamme ja oltava kiinnittymättömiä niiden suhteen, sillä jos näemme toiset ainoastaan niiden lävitse, se voi estää meitä olemasta myötätuntoisia. Ja jos emme ole myötätuntoisia, emme kykene ymmärtämään tiettyjen ihmisten epäharmonista käyttäytymistä ja ilman tätä ymmärrystä emme välttämättä kykene tulemaan tietoisiksi rakkaudesta, jota Jumalla on jopa heitä kohtaan. Tämä ymmärrys, johon tässä viittamme, on ymmärrys ihmisen todellisesta olemuksesta, siitä että naamioiden takaa ei ole löydettävissä mitään muuta kuin Atman, Ikuinen Itse. Samalla tulemme ymmärtäneeksi, että kaikki epäharmoninen käyttäytyminen on seurausta siitä, että emme ole tietoisia tästä todellisesta olemuksestamme.

Usein yritämme kontrolloida rakkautta, aivan kuin se olisi omaisuuttamme ja unohdamme, että todellisuudessa rakkaus tulee Jumalalta. Aivan kuin tahtoisimme kontrolloida jokea rakentamalla siihen padon ja antamalla rakkauden virrata vain silloin kun haluamme ja niin paljon kuin haluamme. Ihan kuin kyse olisi jostakin taloudellisesta toimenpiteestä. Mutta teemme suuren virheen, kun egoistisesti luulemme, että me olemme rakkauden lähde ja kun luulemme, että me olemme kuin suuren yhtiön johtaja, jonka asemassa voimme päättää kuinka paljon rakkautta haluamme investoida. Toimimalla tällä tavoin suljemme itsemme ja samalla yhä vähemmän ja vähemmän rakkautta virtaa olemuksemme lävitse, kunnes lopulta olemme tulleet rakentaneeksi niin tiiviin padon, ettei sen lävitse voi vesi virrata enää lainkaan.

Meidän on ymmärrettävä, että rakkaus on loputon, ehtymätön jumalallinen lähde. Ja mitä enemmän olemme auki, tarkoittaen valmiita laajentamaan olemustamme rakkauden tähden, sitä enemmän rakkautta voi olemuksemme läpi virrata. Ja mitä enemmän rakkautta virtaa lävitsemme, sitä enemmän voimme laajentua. Ja koska rakkauden energia on loputon, myös meidän laajentumisemme voi olla loputonta ja tällä tavalla olemuksemme muuttuminen kosmiseksi tulee helposti mahdolliseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että siirrymme egomme tai toisin sanoen pienen minämme ahtaasta ja rajallisesta kehyksestä äärettömään eli Jumalan rajattomaan, ikuiseen ja autuaaseen Olemiseen. Voimme kuvata tämän prosessin myös seuraavalla tavalla: ensin annamme Taivaallisen Isämme, Jumalan rakkauden virrata lävitsemme ja tämä laajentaa olemustamme. Jossain vaiheessa rakkaus palaa luoksemme aivan kuin voimistuneena kaikuna ja kauttamme se palaa Jumalaan. Mutta sitten rakkaus kaikuu takaisin Jumalasta, taas voimistuneena, laajentaen meitä yhä enemmän sen virratessa lävitsemme. Ja jossain vaiheessa tuo rakkaus kaikuu yhä voimakkaampana taas takaisin meihin ja niin edelleen. Tällä tavoin meistä tulee Jumalallinen väylä, jonka kautta Jumala laulaa rakkauden sinfoniaansa manifestaatioon ja, jonka kautta rakkaus kaikuu takaisin Jumalaan. Ja joka kerta rakkauden kaikuessa lävitsemme meistä tulee leveämpi ja leveämpi väylä, kunnes tietämättömyyden reunat sortuvat ja meistä tulee ikuinen ja rajaton universaalin rakkauden kanava.


Rakkaudelle avoinna oleminen ei tarkoita ainoastaan sydämemme portin avaamista vaan sen lopullista maahan repimistä. Siten meistä tulee kuin rakkauden virta, joka tulvii yli ja täyttää sitä ympäröivän aavikon, tuoden ravintoa ja elämää kuivaan maahan, saaden luonnon kukoistamaan. Tämä rakkaus tulee olemaan kuin näkymätön syleily, joka tuo kirkkauden ja hymyn sureville kasvoille, onnen onnettomille ja toivoa epätoivoon vaipuneille. Tämän rakkauden avulla, jonka Jumala kauttamme tarjoaa, nostamme ihmisten värähtelytasoa ja autamme heitä kohoamaan ylös epäsuotuisista tiloistaan. Olemalla avoimia rakkaudella, olemme valmiita rakkaudelle ja valmiina oleminen on olemista valppauden tilassa, valmiina kuulemaan, kun Taivaallinen Isämme suo meille armonsa ja kuiskaa rakkauden ihanuuden sisäiseen avaruuteemme, mistä käsin hän ohjaa rakkauden liekin mihin tahansa Hän tahtoo.

Missä ajattelu loppuu, siellä rakkauden olemus tuo itsensä julki. Vaikka rakkaus voikin manifestoida itsensä kauniina ajatuksena esimerkiksi jotakin kanssakulkijaamme kohtaan, me emme voi tavoittaa rakkauden ydintä, sen perimmäistä olemusta ilman, että lopetamme analyyttisen ajattelumme. Meidän tulee tunnistaa se tosiasia, että rakkaus on Yksi, joka vain manifestoi itsensä eri tavoilla. Ja tämän ymmärryksen kautta ei enää ole väliä, miten rakkaus manifestoi itsensä, sillä tunnistamme, että rakkaus on kaiken olevaisen tuolla puolen oleva perusperiaate, joka saa  maailmankaikkeuden liikkeeseen. Mutta tämä rakkautta kohtaan avautumisen ihme voi tapahtua vain, jos pyrimme havaitsemaan rakkauden perimmäisen olemuksen aina, kun koemme sen manifestoivan itseään. Eri tilanteista riippuen jostakin ihmisestä saattaa tulla rakastajamme, jollekin toiselle suomme hymyn ja joku ei välttämättä edes huomaa, että kauttamme virtasi häntä kohtaan euforinen rakkauden virta, mutta me tulemme aina tietämään, että kaikkien näiden manifestaatioiden takana on Jumala.

Kun olemme avoimia rakkaudelle, meistä tulee myös kovin alastomia ja herkkiä, sillä emme ole valmiita ainoastaan tarjoamaan, mutta myös vastaanottamaan rakkautta, kuitenkin ilman, että erityisesti odottaisimme sitä. Meidän tulisi muistaa, että olemme se mystinen väylä, jonka kautta Jumala hengittää rakkauden henkäyksensä sekä sisään että ulos. Tämä vaatii sen, että heitämme aseemme ja kilpemme maahan ja annamme maailman koskettaa sielumme syvyyksiä, annamme maailman läpäistä meidät sisimpäämme asti, takaisin siihen lähteeseen, josta tarjoamamme rakkaus kumpuaa. Meidän on antauduttava rakkaudelle. Tällä tavoin meistä tulee Jumalan rakkauden kanava, mystinen joki, joka kykenee virtaamaan samanaikaisesti molempiin suuntiin.

Mutta jotta olemuksestamme voisi tulla tuo ihmeellinen osanen Jumalan ja manifestaation välillä, meidän on tultava todistajaksi sille, mikä on ja meidän on synnyttävä uudestaan jumalalliseksi lapseksi. Todistamisen tila vaatii ajatusten hiljaisuuden, kiinnittymättömyyttä ja syvän nyky hetken hyväksymisen. Kirkastakaamme siis mielemme, tehkäämme siitä kuin ihmeelliset läpinäkyvät arktiset vedet ja olkaamme ajattelematta mitään. Ja jos jonkin ajatuksen on oltava, olkoon se "KYLLÄ, minä sanon KYLLÄ tälle hetkelle", koska sanomalla ei tai analysoimalla luomme olemukseemme jännitteen, joka estää rakkautta virtaamasta. Ja jotta herättäisimme sisällämme asuvan jumallallisen lapsen, on muistettava, että hänelle on luonnollista ihmettelyn ja leikillisyyden tila. Katsokaamme siis kuinka ihmeellinen ja kaunis kukkanen voi olla, olkaamme ihmeissämme siitä, kuinka hienosti jokin ystävistämme manifestoi jotakin oivana pitämäämme ominaisuuttaan, sillä ihmettelemällä ja jumaloimalla herätämme transfiguraation. Transfiguraatio taas yhdistää meidät siihen, mikä on manifestaation tuolla puolen ja samanaikaisesti rakkauden lähde. Tällä tavoin houkuttelemme rakkautta olemukseemme ja saamme sen täyttämään olemuksemme ja ylitse vuotamaan luonnollisella tavalla. Leikilllisyys taas estää vakavuuden ja sisäisen jäykkyyden, jotka ovat myrkkyä rakkaudelle. Meidän on mahdotonta tulla tietoiseksi rakkaudesta, jos olemme jännittyneitä tai stressaantuneita.

Jumalallisen lapsen tila on myös viattomuuden tila. Rakkaus tarvitsee puhtautta virratakseen vapaasti kanavansa lävitse. Meidän on tultava tahrattomiksi, sillä ihminen, joka on lähinnä egoistinen ja täynnä alempia ajatuksia ja tunteita on kuin likainen ikkuna, joka on täynnä tahroja niin, että sen lävitse voi paistaa vain vähän haalistunutta valoa. Mutta, kun me päättäväisesti ja periksi antamattomasti työskentelemme itsemme kanssa ja käytämme kaikkia meille annettuja keinoja puhdistaaksemme olemuksemme ja vapauttaaksemme sen kaikesta alhaisesta, se on aivan kuin pesisimme lian ja tahrat pois lasista ja kiillottaisimme sen niin, että se tulee täysin läpinäkyväksi ja valo voi loistaa sen lävitse niin kirkkaana kuin mahdollista. Samalla tavalla tulee rakkaus loistamaan puhdistetun olemuksemme lävitse.

Ihmisestä, jolla on avoin sydän, tulee kuin sanansaattaja, joka ei tiedä missä tai milloin hänen tulisi rakkauden viesti toimittaa. Mutta, koska hän on aina valmis olemaan Jumalan sanansaattaja ja valmiina seuraamaan Hänen tahtoaan, tällainen ihminen välittää rakkauden viestin spontaanisti oikeassa paikassa oikeaan aikaan niin. Ja kun yhä useampi ja useampi ihminen ottaa vastaan tämän sanansaattajan tehtävän, lopulta Jumalan loiste tulee täyttämään maailman ja saa meidät kaikki tulemaan yhdeksi Hänen kanssaan.

Kirjoittanut Maxim Hongell