Tietoisen ravitsemisen taito, jonka ytimenä on keskittyä määrätietoisesti ja lakkaamatta nykyhetkeen

kirjoittanut Gregorian Bivolaru

Elämämme jokaisena hetkenä meillä on vapaus valita tiedostaminen: kohottautua ylös tiedostamattomasta, kuolemattoman valon luoman, rauhan löytäneen sielumme, Korkeimman Itsemme Atmanin tasolle. Jokainen tietoisesti eletty hetki lahjoittaa meille kohottuneita rikkauksia ja tekee mahdollistaa sen, että sulaudumme yhteen maailmankaikkeuden korkeimpien, jumalaisten energioiden kanssa. Tämä täyttää meidät hyvää tekevällä luovalla potentiaalilla. Siksi on tärkeää pyrkiä tuntemaan oma sielumme, kasvattaa ja ravita sitä rakkaudella, kuin omaa lastamme. Siksi on tarpeen elää henkistä elämää, tuhlaamatta aikaamme ja energiaamme, ja elää täydellisessä sopusoinnussa koko universumin kanssa.

Voimme hyödyntää mitä tahansa tietä täydellisyyden tavoittamiseen, jopa syömistä, jolloin lähetämme Kaikkivaltiaalle Jumalalle rakkaudellisen kiitollisuudenosoituksen siitä, että tälläkin kertaa pöydässämme on joitain Hänen lahjoistaan. Kun syömme, syvennymme itseemme, emme kilkattele veitsiä ja lusikoita yhteen, vaan pureskelemme jokaisen palan pitkään ja huolellisesti. Hengitämme silloin tällöin syvään ja tiedostamme sen, että kehomme saa ruuasta koko sen puhtauden ja hyvää tekevän voiman. Näin tämä asennoituminen, joka näennäisesti saattaa vaikuttaa merkityksettömältä, muuttuu ajan myötä tehokkaaksi välineeksi kehittää itsehallintaa. Jos opimme hallitsemaan pieniä asioita ja tekoja, opimme vähitellen ohjailemaan myös suurempia.

Ruuan laatuun vaikuttaa paitsi asennoitumisemme myös se, mitä ajattelemme ruuasta syömisen aikana. Kun ravitsemme kehoamme, meidän on koko olemuksellamme tunnettava, kuinka syöminen on yksi Jumalan rakkauden ilmenemismuoto ja Kaikkivaltiaan meille tarjoama lahja. Voimme jopa kääntyä sisäänpäin ja sanoa: "Sinä, joka kannat itsessäsi elämää ja Jumalan hyvää tekeviä energioita, pyydän sinulta, anna minulle rikkautesi ja ravitse minua ja kehoani, mieltäni ja sieluani, tässä ja nyt. Aamen. Aamen. Aamen.”

Jos keskitymme ja käännämme koko huomiomme ruokailuun, olemuksemme avautuu ja pystyy ottamaan ruuan vastaan, jolloin täytymme ruuassa piilevästä rikkaudesta. Jos suhtaudumme ruokaan rakkaudella ja jos syömme täynnä rakkautta, avaudumme sisäisesti ja pystymme tuntemaan ja omaksumaan kaikki erityiset maut ja aromit ja niiden sisältämät hyvää tekevät jumalaiset energiat. Näin tulemme tietoisiksi siitä, että ruoka puhuttelee meitä, sillä ruoka ei ole mitään muuta kuin tiivistynyttä valoa ja ääntä. Näin voimme kuulla jokaisessa suupalassa valon sanan, ja tulemme tietoisiksi jokaiselle ravintoaineelle ominaisista hienovaraisista energioista.

Ruoka, jota syömme, on olemukseltaan itse Henki, itse tietoisuutemme. Jos ymmärrämme tämän syödessämme, ruokailu muuttuu rukoukseksi, jonka myötä kommunikoimme Kaikkivaltiaan kanssa. Ruoka on tiivistynyttä jumalaista energiaa, jonka voimme näin uuttaa tehokkaasti ja jakaa harmonisesti kehoomme, jos olemme tietoisia syömisen aikana ilmenevistä ajatuksista. Tästä syystä meidän on irrottauduttava TÄYSIN arkipäiväisistä huoliin ja askareisiin liittyvistä mietteistä, ja ohjattava huomiomme jatkuvan keskittymisen avulla yksinomaan ruokailuun. Kun teemme näin, ruuasta vapautuu siinä piilevä energia. Viisaat sanovat, että jos tiedämme, miten syödä oikein, niin vain muutama suupalanen riittää siihen, että saamme tarpeellisen määrään energiaa liikuttaaksemme koko maailmankaikkeutta. Todellinen viisas ihminen syö rauhallisesti ja pureskelee hyvin, ei vain ruuansulatuksen takia, vaan myös siksi, että tietää suun olevan todellinen laboratorio, joka imee ruuasta hienovaraisia energioita ennen kuin lähettää ruuanpalat eteenpäin vatsaan. Hienovaraisten tasojen näkökulmasta suu on sama kuin vatsa fyysisestä näkökulmasta: verrattain monisyinen laite, jossa on monta miljardia rauhasta erityisesti kielen alla – ne ottavat vastaan ruuan hienovaraisen energian. Tästä syystä ruoka tulee pureskella hitaasti. Jos meillä on vain vähän aikaa, ei missään tapauksessa tule niellä ruokaa pureskelematta, vaan mieluummin syödä vähemmän, mutta hyvin pureskellen. Se, että saamme ruuasta riittävästi ravintoa, ei riipu niinkään sen määrästä, vaan siitä, missä määrin kehomme osaa käyttää sitä rakennusaineena. Siksi ruoka on nautittava HUOLELLISESTI ja nauttien.

Kun Pavlovilta kysyttiin, millaisesta ruuasta on eniten hyötyä, hän vastasi: "Sellaisesta, joka nautitaan hyvällä ruokahalulla.”

Kun päätämme toimia näin, on tärkeää pyrkiä siihen, että keskitymme nykyhetkeen, mahdollisimman hyvin, ilman pienintäkään katkosta.

Tähän toimintaan liittyvää tavoitetta ja positiivista suggestiota kuvaa hyvin motto:

"NYT KUN SYÖN, KESKITYN MÄÄRÄTIETOISESTI JA YKSINOMAAN NYKYHETKEEN.”

Ennen kuin aloitamme syömisen, pysähdymme tietoisesti ja kiinnipitämättömästi keskittyäksemme hetkeksi hengitykseen, vaikuttamatta sen rytmiin. Jos aloitamme syömisen tässä tilassa, onnistumme jo alussa hidastamaan sen kulkua, jolloin on tietoinen ravitseminen on helpompaa. Jos pureskelemme ruuan erittäin hitaasti, pystymme omaksumaan aistiemme välittämät tuntemukset täydellisesti: ruuan ulkomuodon, tuoksun, ruuan kosketuksen huulillamme, suussamme ja kielellämme. Tulemme myös tietoisiksi niistä erityisistä äänistä, joita syöminen saa aikaan. Jos huomaamme, että mielemme alkaa silloin tällöin vaellella, keskitämme huomiomme määrätietoisesti nykyhetkeen ja pidämme tietoisesti ja lakkaamatta yllä tätä tilaa. Kun toimimme näin, voimme kokea huomattavasti enemmän siunattua hiljaisuutta ruokailun aikana, ja samalla kerätä itseemme paljon enemmän PRANAA, jonka olemuksemme pystyy hyödyntämään hyvin helposti. Ruoka, jonka pureskelemme erittäin hitaasti, on helppo sulattaa, ja se täyttää koko olemuksemme energialla.

Tällä tavoin syöminen muuttuu aistien kautta hengelle annetuksi uhrilahjaksi. Kun syödessämme avaudumme makujen tarjoamille tuntemuksille ja tunteille (sen sijaan, että ahtaisimme itsemme täyteen sulkeutuneesti ja vailla itsetietoisuutta), otamme vastaan ja omaksumme monenlaisia makuja ja hienovaraisia vivahteita. Kun tunnustelemme ruuan makuja tällä tavoin, jopa kaikkein arkipäiväisin ruoka muuttuu energian ja terveyden lähteeksi.