Vaiheita ja vaikeuksia SADHANASSA (henkisessä harjoittelussa)

kirjoittanut Gregorian Bivolaru

SADHANASSAMME (henkisessä harjoituksessamme) voi ilmaantua lukemattomia ansoja, jotka voivat johdattaa meidät syrjään siltä suoralta ja nousevalta polulta, joka johtaa meidät henkiseen oivallukseen. Joten on tarpeen, että meillä on laajempi näkemys tiestä, jota meidän täytyy vielä kulkea, jotta emme rajoita itseämme, emmekä jää pysyvästi samalla tasolle. Nämä perusnäkökohdat auttavat meitä tuntemaan itsemme paljon paremmin, ymmärtämään selvästi vaiheita, jotka olemme jo käyneet läpi ja myöskin oivaltamaan vaiheet, joita meidän itse asiassa täytyy vielä käydä läpi.

1. Alun euforialla, joka tulee yhdessä heräävän tietoisuuden ensimmäisten välähdysten kanssa, on taipumus useimmissa tapauksissa ennemmin tai myöhemmin vetäytyä. Tämä seikka kuuluu asiaan alun energian vaikutuksen aikana, joka tukee meitä kun otamme ensimmäisiä askeleitamme henkisen saavuttamisen polulla. Tämän kuohuvan vaiheen jälkeen tulee usein puutteen tunne, armon vähenemisen tila, joka voi jopa johtaa epätoivoon. Ristin Johanneksen kirjoittama runo nimeltä ”Sielun pimeä yö” lähestyy tätä omantunnon tilaa ihmisessä, joka tuntee tällä hetkellä menettäneensä jumalallisen armon, jossa hän sai aikaisemmin niin onnellisena elää.

2. SADHANASSA (henkisessä harjoittelussa) melkein jokaista uutta huippua seuraa uusi ”laakso”. Vaikka kehitysprosessi on yleensä nouseva, henkinen kehitys ei ole lineaarista vaan täynnä nousuja ja laskuja. Se että ymmärrämme tämän paremmin, auttaa meitä kulkemaan helpommin ja kiinnittymättömämmin molempien vaiheiden läpi.

3. Mitä enemmän puhdistamme olemustamme, on mahdollista, että epäpuhtautemme ristiriitaisesti vaikuttavat aina vain vakavammilta. Tässä vaiheessa meidän täytyy ymmärtää, että tämä ilmiö ilmenee sen vuoksi, että pystymme näkemään tämän olemuksemme painolastin selvemmin, ei sen vuoksi että olemme taas juuttuneet vääriin käsityksiin. Leijonat, jotka vahtivat henkisen muodostumisen temppelin portteja, tulevat yhä raivokkaammiksi, kun tunkeudumme henkisen rakennelman kaikkein intiimeimmälle ja keskeisimmälle alueelle. Selvästikin valo, jossa nyt näemme kaiken, on paljon voimakkaampi ja sen vuoksi kaikesta tulee intensiivisempää ja totta, johtuen lisäenergiasta, jota tulee yhdessä SADHANAMME seuraavan vaiheen kanssa.

4. Alussa ajattelemme, että SADHANAMME koostuu tietystä rajatusta osasta elämäämme ja annamme henkiselle harjoitukselle tietyn hyvin määritellyn määrän aikaa. Kun aikaa kuluu, oivallamme että itse asiassa kaikesta mitä teemme tulee osa SADHANAAMME.

5. Yksi ansoista, joka voi ilmetä jollain henkisen kehityksemme kehittyneemmällä tasolla, on niin sanottu ”Sattvinen ansa” (tai ”puhtauden ansa”). Teemme kaikki asiat (ainakin ulkoisesta näkökulmasta) niin kuin meidän kuuluu ne tehdä, joten ilmeisen täydellisesti: tässä tapauksessa meitä hallitsee ajatus, että meistä on tullut hyvin puhdas olento. Viisaat kutsuvat tätä vaihetta vertauskuvallisesti ”Kultaiseksi kahleeksi”. Todellakin, tämä ei ole enää rautainen kahle, mutta se on ja pysyy edelleen kahleena. Meidän on siten lopulta luovuttava jopa tästä oman puhtautemme ideasta, jos todella haluamme täysin saavuttaa jumalallisen Itsen (Atman), joka täytyy saavuttaa juuri tässä elämässä.

6. Henkisen matkamme alussa kysymme usein itseltämme kuinka kauan tähän menee ja tulemmeko onnistumaan tässä elämässä. Myöhemmin elämme ekstaattisesti ”NYT” hetken vaikutuksessa, joka hetki, ja mahdollisuudet, joita meillä silloin on, yksi toisensa jälkeen, ymmärretään termeillä ”TÄSSÄ” ja ”NYT”. Joten ymmärrämme silloin, että mikä tahansa hetki, jopa NYT ja jokainen mahdollisuus, jopa tämä ”TÄSSÄ”, voi olla meille oikea etuoikeutettu ratkaiseva hetki, jolloin jumalallinen armo ilmenee, se mikä tuo lopullisen henkisen saavutuksen. Tällä tasolla pysähdymme täynnä syvää rauhaa ja korkeinta tyyneyttä, ja lakkaamme kyselemästä itseltämme kysymyksiä hetkestä ja yhteensattumasta, jolloin saavutamme Korkeimman Henkisen Saavutuksen.

7. Alussa kulkiessamme henkistä polkua, emme tee mitään muuta kuin yritämme tavoitella jotain, josta meillä ei vielä ole täydellistä kuvaa. Myöhemmin pyrimme pitämään SADHANAMME mahdollisimman jatkuvana. Lopulta, me yksinkertaisesti harjoitamme, kiinnittymättömänä, SADHANAA, koska itse asiassa ”mitä muuta voisimme tehdä?”.

8. Tietyssä vaiheessa henkistä kehitystämme lähestymme SADHANAA hyvin vakavasti ja peräänantamattomasti. Myöhemmin ymmärrämme syvällisesti Jeesus Kristuksen sanoman, että tavoitellessaan Jumalaa ihmisen ei tule runnella kasvojaan. Jäntevyyden ja innokkuuden vakava tila, kosminen huumori, jota täytyy ilmentää erityisesti vaikeina hetkinä, joita käymme läpi, on henkisen matkamme toinen tärkeä aspekti.

9. Henkisen kehityksemme tietyissä vaiheissa kohtaamme epäilemättä joitain hetkiä, jolloin kaikki tuntuu pysyvän jähmeänä. Sellaiset ”paikallaan olon kokemukset” ovat myös vaikeita kohtia henkisellä matkallamme. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää, että kun olemme aloittaneet tämän kehityksen prosessin, jos todella teemme kaiken oikein, kehityksemme ei voi pysähtyä. Se vain vaikuttaa meistä siltä, että se pysähtyy (juuttuu paikalleen), kun näemme sen omasta rajoittuneesta tilanteestamme ja näkökulmastamme. Sellaisessa tilanteessa voimme vain jatkaa jopa suuremmalla periksiantamattomuudella kuin aloittaessamme.

artikkeli englanniksi