MOT - journalismin pimeä puoli

Romanialaisten joogien kokemuksia kommunistisessa valtiossa osa 1

Joulukuussa 2008 joogaleirillä järjestetyssä konferenssissa viisi Griegin vanhempaa oppilasta kertoi kommunistisen ajan tapahtumista, erityisesti Romanian turvallisuuspoliisin vainoista. Tässä artikkelissa esitämme osan tästä konferenssista. Emme julkaise tällä hetkellä henkilöiden nimiä, koska emme ole tavoittaneet heitä saadaksemme niihin lupaa.

Mies:
A kertoi minulle, että monille teistä, jotka ette ole eläneet kommunistisessa maassa, on vaikeata uskoa mitä tapahtui meille, jotka harjoitimme joogaa kommunismin aikana. Ennen kuin tapasin Griegin ja hänen perustamansa joogakoulun, yritin löytää mahdollisimman paljon tietoa joogasta koska halusin kehittää itseäni, mutta en pystynyt löytämään kirjoja tai sellaisia joogakursseja joille voisi virallisesti osallistua.

Pitkän aikaa harjoittelin itsekseni. Yritin löytää tietoa joogatekniikoista ja olin tietoinen siitä, että minun pitäisi keskustella joogaa harjoittavien ihmisten tai kokeneiden joogien kanssa. Eräänä ajankohtana oli päättänyt lujasti lähteä Romaniasta ja mennä Intiaan harjoittamaan joogaa. Opiskelin joogaa kirjoista, kun olin lukiossa. Mutta koska kirjoissani oli jonkin verran virheitä eivätkä ne olleet alkuperäisiä joogakirjoja, aloitin pranayamalla ja minulle tuli ongelmia, ja luovutin.

Sen jälkeen valmistuin yliopistosta ja tapasin E:n, joka harjoitti Griegin kanssa joogaa Bukarestissa opiskeluaikoinaan. Kun hän tuli töihin maalle Baccauhun, minulla oli tilaisuus tavata hänet ja vähitellen ymmärsin, että se mitä hän oppi Griegiltä oli alkuperäistä, aitoa joogaa, ja hän alkoi opettaa minua. Mutta se oli erittäin hankalaa, sillä 1987 jooga oli kiellettyä Romaniassa. Eikä se ollut sattumalta kiellettyä, sillä joogan avulla ihmiset vahvistuvat eikä heitä voida kontrolloida helposti, ja kommunismin kaltainen totalitäärinen järjestelmä ei tarvitse tällaisia ihmisiä. Siksi jooga oli suuri uhka kommunistiselle, sosialistiselle järjestelmälle.

Kun aloitin harjoittamaan joogaa lukion voimistelusalissa, emme saaneet sanoa harjoittelevamme joogaa. Joten kutsuimme sitä psykosomaattiseksi voimisteluksi. Näin me sitä nimitimme. Kävimme tätä kurssia noin kuusi kuukautta. Kurssilla oli noin 15-20 ihmistä. Eräänä torstai- iltapäivänä armeijan erityiskommandojoukot ja turvallisuuspoliisi tulivat voimistelusaliin. He tekivät meille ruumiintarkastuksen, pitivät meitä siellä tunteja ja kysyivät, mitä olemme tekemässä. He kuljettivat meidät turvallisuuspoliisin rakennukseen, ja yön aikana jokaista kuulusteltiin, jotta ilmoittaisimme olevamme järjestelmää vastaan. Että halusimme tehdä pahaa Ceausesculle jne.  Tämä niin sanottu erityistorstai oli minun ensikohtaamiseni turvallisuuspoliisin ja armeijan sortavan voiman kanssa. Otin riskin, joka liittyi joogatunnilla käymiseen, mutta siitä hetkestä alkaen huomasin että minua tarkkailtiin joka päivä ja säännöllisin väliajoin minua pyydettiin ilmoittamaan mitä olimme tekemässä. Riskinä oli saada potkut töistä. Ja vaikka olimme insinöörejä, meitä saatettiin käskeä lähteä työskentelemään rakennustyömaalle Mustanmeren kanavalle joka oli kuuluisa työmaa antikommunisteille. Joten ottamamme riski oli todella iso elämämme turvallisuudelle, perheillemme, vanhemmillemme ja lapsillemme, jos niitä oli.

Tämä tilanne jatkui vuoteen 1989. Kesällä 1989 kaikille joogeille, jotka olivat Romaniassa, riippumatta siitä harjoittivatko he Bukarestissa tai maaseudulla, tapahtui seuraavaa: samaan aikaan, se oli myös torstai, kello oli 17, turvallisuuspoliisin miehet koputtivat jokaikisen joogin ovelle. Ne, jotka olivat kotona, vietiin ja kuljetettiin turvallisuuspoliisin tiloihin, kuulusteltiin jne. Samaan aikaan Bukarestissa Grieg pidätettiin. Siitä hetkestä lähtien ymmärsimme, että tilanne on todella vakava.

Ehkä nyt, kun kuulemme näitä tarinoita, emme ymmärrä, kuinka suuresta koettelemuksesta ne, jotka harjoittivat silloin joogaa, selvisivät. Ja erityisesti te, jotka ette ole eläneet kommunistisessa maassa ettekä tienneet kaikista turvallisuuspoliisin ja Ceausescun hallinnon kauhuista. Siihen aikaan kaikki mitä puhuit omassa kodissasi tai ruokakaupan jonossa meni välittömästi turvallisuuspoliisin korviin ja saatoit joutua pidätetyksi, saatoit kadota jne. Kesällä 1989, vähän ennen 14. kommunistisen puolueen kongressia monet hengelliset johtajat, papit ja ihmiset jotka uskalsivat sanoa jotakin Ceausescun hallintoa vastaan pidätettiin, hakattiin tai katosivat. Ja silloin ymmärsin, että jos jatkoimme samalla tavalla, saattaisimme kaikki kadota tai tulla murhatuiksi.
Kun saavuimme turvallisuuspoliisin tiloihin kesällä 1989, turvallisuuspoliisin virkailijat sanoivat meille heti aluksi, että tähän asti meillä oli ollut helppoa; koska joka kerta kuin olin ollut turvallisuuspoliisin tiloissa pääsin sieltä ulos ilman suuria ongelmia. Tällä kerralla he varoittivat minua, että näin ei olisi tällä kertaa. Ja ellen ilmoita sitä, mitä he pyytävät minun ilmoittamaan, olisin suuressa pulassa. Kuulustelu kesti erittäin pitkään, kuten ainoastaan elokuvissa voi nähdä. Minua hakattiin, uhkailtiin kokoajan, aluksi uhattiin tappaa minun poikani, joka oli silloin neljä vuotta vanha.

Tämä oli mahdollista, sillä he tekivät tällaisia asioita. He kertoivat minulle, että hyvin luonnollisella tavalla heille olisi hyvin helppoa järjestää auto-onnettomuus kun poikani tulisi lastentarhasta ja hän kuolisi. Tiesin että tällaiset tapaukset olivat totta Romaniassa. Tai toinen uhkaus, että minut ja isäni lähetettäisiin tunneliin, siihen kovan työn tunneliin. Noina hetkinä meillä ei ollut aavistustakaan siitä, että muutaman kuukauden kuluttua Ceausescu olisi poissa. Kaikki nuo uhkaukset olivat erittäin kovia ja todellisia ja samaan aikaan olin lujasti vakuuttunut, ettei minulle ole ulospääsyä tästä tilanteesta. Sillä olisin voinut kadota, eikä kukaan perheenjäseneni, huolimatta vaikutusvallastaan  saisi koskaan selville missä olen ja olenko vielä elossa vai en.

Tällaiset hetket ovat olleet hyvin vaikeita ja 18 tuntia yhtä jaksoisesti minua on kuulusteltu jatkuvasti. Aina puolen tunnin välein kolme konstaapelia tuli sisään, salisen poliisin miehiä. He eivät välittäneet lausunnoistani, joissa sanoin etten tunne Griegiä, enkä harjoita joogaa ja he pyysivät minua antamaan tällaisen lausunnon. Eli se, mitä he halusivat oli, että ilmoitan harjoittavani joogaa ja että teen sitä Griegin kanssa. Jos myöntäisin tämän, he olisivat hyvin onnellisia, sillä tämän takia joutuisin vankilaan. Enkä siis halunnut sanoa tätä, vaikka heillä oli nauhoituksia. He olivat nauhoittaneet koti puhelintani. Heillä oli paljon todisteita siitä, että harjoitan joogaa, mutta koska en halunnut myöntää sitä, se vaivasi heitä kovasti.

Ja 11 tunnin ajan, puolen tunnin välein toiset 'konstaapelit' tulivat sisään ja alkoivat uudestaan ja uudestaan. He pyysivät minua antamaan lausunnon, että harjoitan joogaa ja tunnen Griegin, uhkaillen minua samoilla uhkauksilla, samalla menetelmällä yrittäen suostutella minua sanomaan sen mitä he halusivat. Se mitä he tekivät minulle; ensinnäkin he olivat ammattilaisia mitä tulee psyykkiseen kauhuun. He tiesivät varsin hyvin mitä tekniikoita harjoitamme. Yhtenä hetkenä yksi huomasi, että tein uddiyana bandhaa, istuin kyynärpäät pöydällä ja tein uddiyana bandhaa. He tietenkin huomasivat sen, löivät minua ja ottivat kyynärpääni pöydältä ja uhkailivat minua, että jos jatkan joogan harjoittamista olisin suurissa vaikeuksissa. Uhkauksia joita heidän oli erittäin helppo toteuttaa ja tiesin sen. Tiesin, että juuri sillä hetkellä minulla voisi olla suuria vaikeuksia.

Ja he tekivät tätä, sillä he olivat myös hyviä psykologeja. He tajusivat miksi vastustin, koska heille, salaisille poliiseille, joogit olivat jokin mielenkiintoinen laji, myöskin hyvin vaarallinen laji. Koska verrattuna toisiin ihmisiin, jotka eivät harjoita joogaa ja joita pyydettiin tulemaan salaisen poliisin luo, he antoivat periksi ja antoivat minkä tahansa lausunnon, jota salainen poliisi heiltä pyysi. Tavallisiin ihmisiin verrattuna me, jotka harjoitimme joogaa, vastustimme enemmän ja heitä kiinnosti saada selville miten pystyimme tähän. He analysoivat minua ja huomasivat, että tietoisuuteni ei salli minun sanoa, että harjoitan joogaa ja että Grieg opettaa minua. Tietysti kauhun kenttä, joka siellä vallitsi, sai sinut jotenkin vain antamaan periksi; ja 15-16 tunnin jälkeen vapisin kauttaaltani; käteni ja jalkani. Mutta sittenkään en antanut periksi, sillä ajattelin että jos minun vuokseni Grieg joutuisi vankilaan, en pystyisi nukkumaan yöllä. Välttääkseni tämän tilanteen, kohtasin mieluummin kaikki ne uhkaukset, enkä antanut periksi kun he ymmärsivät mikä oli motiivini, jonka vuoksi pystyin kestämään kaikki nämä paineet. He tiesivät oikein hyvin kuinka stressata, painostaa, kuinka saada sinut pelkäämään, löysivät haavoittuvat puolesi ja tiesivät kuinka saada sinut antamaan periksi.

Siitä hetkestä eteenpäin, he alkoivat kiristää minua, lapsellani, vanhemmillani, kaikella millä he voivat, jotta tietoisuuteni joutuisi taistelemaan ollakseen vahva, ja nähdäkseen uhkausten vaikutukset; jos jotain tapahtuisi perheelleni, veljelleni tai lapselleni, kuinka pystyisin nukkumaan yöllä. Ja tätä jatkui 18 tuntia. Sen jälkeen yksi mies tuli sisään ja löi minua; sellaisissa tilanteissa sinusta tuntuu kuin sinut tapettaisiin sinne.

Toinen mies tuli sisälle. Hän teeskenteli olevansa hyvin rauhallinen tyyppi, hienostunut älykkö. Hän otti kaikki paperiarkit pois. Niihin minun olisi pitänyt kirjoitta lausuntoni ja ne aiheuttivat minulle stressiä, sillä kirjoitin niihin etten tunne Griegiä, enkä harjoita joogaa. Ja sitten joku tulee ja ottaa paperit pois, repii ne ja laittaa uudet paperit eteeni pöydälle. Olin kuin pieni hiiri, johon laitetaan sähkövirtaa ja se jännittyy sen vuoksi jne. Tämä kaveri otti paperiarkit pois. Hän ei uhkaillut minua, ja psykologisesti olin vähän rentoutuneempi. Joten en ollut enää syytteessä. (charge)(?)Jos siihen asti olin vapissut elämäni ja perheeni elämän puolesta, sillä hetkellä tulee kaveri joka tavallaan ymmärtää minua. Hän sanoi: 'En tarvitse lausuntoasi. Minäkin harjoitan joogaa ja työtoverini puhuvat pomon kanssa tällä hetkellä ja minulla on muutama hetki aikaa puhua kanssasi epävirallisesti, sillä minäkin harjoitan joogaa. En tiedä mitä tehdä, kun lähetän mantran, enkä kuule hienovaraista ääntä. Ole hyvä ja kerro minulle, sillä tiedän että sinä tiedät mitä minun tulee tehdä. Joten ole hyvä ja auta minua, sillä en tiedä ketään muuta joka voisi auttaa minua.'

Uskokaa, että hetkeksi avasin suuni kertoakseni hänelle. Tämä on tunne, jonka voi ymmärtää vain sellaiset jotka ovat itse eläneet samanlaisen tilanteen. Koska olet rentoutunut 15 tunnin jälkeen, joiden aikana sinua on uhkailtu kaikin tavoin. Kun joku tulee ja kohtelee sinua mukavasti, pidät häntä parhaana ystävänäsi. Viime hetkellä sain Jumalalta inspiraation ja sanoin: 'En tiedä. En tiedä mistä puhut. En tunne joogaa. En tunne laya joogaa. En tunne mantroja.' Tietysti hän näytteli rooliaan, mutta hetken kuluttua kun hän huomasi ettei saa minusta mitään irti, hän lähti ja huomasin että hän oli nauhoittanut vastaukseni.

Tällaisten testien läpi olen mennyt. Viime hetkeen asti, minua on uhkailtu jälleen; että he soittavat pomolleni työpaikalleni ja minut erotetaan. Työskentelin insinöörinä siihen aikaan. En antanut periksi. Kirjoitin myös, että tämä on lausuntoni ja tämä on kaikki mitä minulla on sanottavana ja he katsoivat toisiinsa ja sanoivat: 'Voit mennä.' En tietenkään uskonut sitä. He veivät minut ulos ja menin kotiin. Viikot ja kuukaudet tämän tapahtuman jälkeen olivat kauheaa aikaa minulle, sillä sain puheluja ja minua uhkailtiin ja tiesin että minut voitaisiin pidättää hetkellä millä hyvänsä.

Ja vasta joulukuussa -89, kun Ceasescu lähti, vasta silloin olimme helpottuneita, sillä tajusimme että tämä oli ainoa tie ulos tästä ongelmasta. Toivoimme että kommunismi on ohi, että voimme harjoittaa joogaa ilman mitään ongelmia. Mutta muutaman vuoden jälkeen huomasimme, että massa median ja natsien manipulointi menetelmien kautta, he jatkoivat joogan vastustamista tässä maassa. Tietysti meitä on paneteltu joukkotiedotusvälineiden, TV:n, lehdistön kautta.

Tietyssä vaiheessa meitä alettiin taas pyytää poliisien luo, alettiin syyttää erilaisista asioista. Ja tämä huipentui siihen mitä tapahtui vuonna 2004, jolloin itse asiassa tajusimme, ettei kommunismi ole poistunut maastamme. Hämmästykseksemme keinot, joita nämä tyypit nyt käyttivät, olivat jopa vielä julmempia kuin salaisen poliisin vuonna -89 käyttämät keinot. Vuonna -89 ennenkuin he ottivat minut salaisen poliisin luo, he etsivät syytä koska eivät löytäneet minua kotoa sinä torstaina. He tulivat perjantaina työpaikalleni tehtaalle. Seitsemältä aamulla he hakivat minut sieltä, käyttäen syynä sitä, että joku väitti minun ottaneen joitain koneita tehtaalta. Ja he halusivat tarkistaa kotini tämän takia.
He tutkivat kotini joka paikasta, senttimetri senttimetriltä. Mutta he eivät varastaneet rahaa, eipä minulla sitä olisi ollutkaan. Eivätkä he ottaneet tavaroitani, eivätkä tuhonneet mitään. He olivat vain kiinnostuneita jooga kirjasta tai jostain mitä olin kirjoittanut, jooga tekniikoista, ja he löysivät jotain ja sen he ottivat. Ja se oli ainoa asia, minkä he veivät. Verrattuna siihen mitä tapahtui vuonna 2004, jolloin he tuhosivat ja varastivat paljon tavaroita. Puhun nyt omasta puolestani, mutta olen varma että tämä pitää paikkansa myös muiden kohdalla; kuulustelussa jossa olin syyttäjien käyttämät keinot eivät poikenneet keinoista, joita käytettiin vuonna -89.

Nyt minua syytetään ihmisten hyväksi käytöstä. Kuinka he tekevät tämän; he löysivät naisen jooga ryhmästä, joka oli valmis antamaan tämän lausunnon. Mutta hän ei ole siinä jooga ryhmässä, jota minä opetan. En ole koskaan tavannut häntä. En tunne häntä. Hän ilmoitti, että toin hänet kaupungista nimeltä Deva. Pyysin hänet ashramiin. Ja pyysin häntä tekemään karma joogaa. Ja tällä tavalla käytin häntä hyväksi. Vaikka en edes tunne häntä, eikä tästä ole mitään todisteita, koska hän teki tämän ilmoituksen, jonka syyttäjät hänelle sanelivat; nyt minua syytetään ihmisten hyväksi käytöstä. Ja rangaistus siitä on yli 20 vuotta vankeutta. Näin he toimivat näihin aikoihin vielä 18 vuoden jälkeen vallankumouksen jälkeen, joka oli vuonna 1989, jolloin me kaikki ajattelimme päässeemme eroon Ceausescusta ja kommunismista. Mutta mentaliteetti on edelleen sama, tapa jolla he toimivat joogan harjoittamisen suhteen on sama. Myöskin syyttäjien ja oikeuden asenteet suhteessa joogan harjoittamiseen ovat samat.

Toivon, että se mitä olen nyt kertonut oli valaisevaa niille, jotka eivät ole asuneet kommunistisessa maassa. On erittäin hyvä teidän tietää nämä asiat, sillä kuten sanoin kommunismi ei ole vielä kadonnut maastamme.

 

---