{"id":11879,"date":"2026-05-07T16:35:08","date_gmt":"2026-05-07T13:35:08","guid":{"rendered":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/?p=11879"},"modified":"2026-05-07T16:40:00","modified_gmt":"2026-05-07T13:40:00","slug":"sanoinkuvaamaton-pyhyyden-tunne-onko-se-seitsemas-aisti","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/sanoinkuvaamaton-pyhyyden-tunne-onko-se-seitsemas-aisti\/","title":{"rendered":"Sanoinkuvaamaton Pyhyyden tunne \u2013 Onko se seitsem\u00e4s aisti?"},"content":{"rendered":"\n

kirjoittanut Gregorian Bivolaru<\/em><\/p>\n\n\n\n


Huomaa: Ihminen on saanut lahjaksi viisi aistia ja niit\u00e4 vastaavat aistinelimet. Viisi aistia ovat haju, maku, n\u00e4k\u00f6, kosketus ja kuulo. Jooginen perinne pit\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 (manas) kuudentena aistina. T\u00e4st\u00e4 johtuu otsikossa k\u00e4ytetty sanonta: \u201dseitsem\u00e4s aisti\u201d.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\u201dIhmiselle on luonteenomaista perustavaa laatua oleva tarve, inkarnoituneen el\u00e4m\u00e4n olennainen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u2013 se ett\u00e4 tavoittelee, tietoisesti tai ei, ikuista kokemusta, joka alkaa rajalliselta pohjalta.\u201d (Sri Aurobindo)<\/p>\n\n\n\n

Oletko koskaan ajatellut, mik\u00e4 saa sinut vahvasti uskomaan ihanteisiisi ja pit\u00e4m\u00e4\u00e4n niist\u00e4 kiinni? Oletko huomannut koko olemuksesi kohottuvan sen ylev\u00e4n ihanteen my\u00f6t\u00e4, johon pyrit?<\/p>\n\n\n\n

Kaipuu tarkoittaa itse asiassa joidenkin olemuksemme kaikkein ylevimpiin puoliin yhteydess\u00e4 olevien salaper\u00e4isten, korkeasti jumalallisten voimien yhdist\u00e4v\u00e4\u00e4 mekanismia. Kaipuu on my\u00f6s halun tietty muoto, joka saa aikaan RESONANSSIN tiloja mutta korkeammalla tasolla ja joka her\u00e4tet\u00e4\u00e4n ihanteellisilla malleilla, jotka sis\u00e4ltyv\u00e4t henkiseen kehitykseen.<\/p>\n\n\n\n

Sill\u00e4 on syv\u00e4llinen, positiivinen vaikutus kaikkiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiimme ja se tekee my\u00f6s mahdolliseksi sis\u00e4isten tilojen kehityksen ja sen vuoksi psyykkisen, mentaalisen ja henkisen edistymisen.<\/p>\n\n\n\n

Vanhetessamme saa kaipuumme aikaan kaikkien ulkoisten olosuhteidemme kautta joitain sanoinkuvaamattomia sis\u00e4isi\u00e4 RESONANSSIprosesseja, huomattavan monimutkaisissa jaksottaisissa vaiheissa. N\u00e4iden olosuhteiden puitteissa, t\u00e4rke\u00e4 merkitys lankeaa itsetuntemukselle, t\u00e4yttymyksen piilevien mahdollisuuksien oikeanlaiselle arvioimiselle, yksil\u00f6n hankkimalle kokemukselle ja jumalallisille esikuville, jotka valitaan intuitiivisesti. Milosz, nykyaikainen filosofi sanoi: \u201dOlemuksessamme tapahtuva sis\u00e4inen kehitys johtaa meid\u00e4t ennemmin tai my\u00f6hemmin fyysisest\u00e4 henkiseen, tekemiemme ponnistelujen m\u00e4\u00e4r\u00e4 vaikuttaa t\u00e4h\u00e4n suuresti.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Usko \u2013 avain korkeimpaan tietoon<\/h2>\n\n\n\n

Viisauden pyh\u00e4 kirjoitelma sanoo: \u201dYhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, Parvati kysyi Shivalta: \u201dIhailtu mestarini, ole hyv\u00e4 ja kerro minulle, mik\u00e4 on oikea avain Jumalan tuntemiseen?\u201d<\/p>\n\n\n\n

SilloinShiva vastasi:<\/p>\n\n\n\n

\u201dAinoa avain on p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen, horjumaton usko Jumalaan. Todella p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4inen ja horjumaton usko on aina kaikkivaltias. J\u00e4rki ei voi koskaan johtaa sinua niin pitk\u00e4lle kuin vahva usko voi. J\u00e4rki tulee lopulta kompastumaan jossain vaiheessa. Kun taas p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isell\u00e4, horjumattomalla uskolla, jopa tavallinen ihminen voi ylitt\u00e4\u00e4 l\u00e4hes vaikeuksitta suunnattoman valtameren. Kohdatessaan vahvan, p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isen, horjumattoman uskon, jopa luonnon voimat kumartavat ja antavat periksi. Kaiken lis\u00e4ksi jopa synti ja levottomuus, katoavainen ja tiet\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys, nopeasti per\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t Jumalaan kohdistuvan vahvan ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isen, horjumattoman uskon edess\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Rakkauden uusi keho<\/h2>\n\n\n\n

Suurella joogilla Sri Ramakrishnalla oli tapana sanoa, ett\u00e4 todellisen henkisyyden seuraajan pit\u00e4isi rakastaa ja ajatella niin syv\u00e4sti Jumalaa, ett\u00e4 h\u00e4nen on siten luotava aito \u201drakkauden keho\u201d. T\u00e4m\u00e4 \u201duusi\u201d salainen keho on t\u00e4ysin erilainen kuin tavallinen ihmisen keho. Taivaallisen ja salaper\u00e4isen innokkuuden jumalallista iloa ekstaasin syv\u00e4n tilan aikana ei voi koskaan verrata mihink\u00e4\u00e4n iloon t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Ramakrishna sanoisi t\u00e4ss\u00e4 suhteessa: \u201dKiihke\u00e4 jumalallinen hulluus, t\u00e4m\u00e4 on se sana. Sinun on oltava hulluna Jumalaan, jotta saavutat H\u00e4net oikeasti.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kun tunnemme n\u00e4in, kaipuu kohti Absoluuttia, Jumalaa, nostattaa meiss\u00e4 valtavan, yliluonnollisen voiman, joka h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4sti avaa syd\u00e4memme kohti Ikuista. Hurja kaipaus kohti Jumalallista on pohjimmiltaan mielen ja syd\u00e4men keskitt\u00e4mist\u00e4, mik\u00e4 tekee mahdolliseksi p\u00e4\u00e4symme henkiseen maailmaan, jossa voimme p\u00e4\u00e4st\u00e4 salaper\u00e4iseen ja sanoinkuvaamattomaan sis\u00e4iseen resonanssiin maailman perimm\u00e4isen aineettoman perustan kanssa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi henkist\u00e4 aistia voidaan verrata kiihke\u00e4\u00e4n hapen tarpeeseen. Kaipuuta tulisi my\u00f6hemmin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin luonnollisena psyyken, mielen ja hengen tilana. Ihminen tarvitsee aina valtavasti Jumalaa, aivan niin kuin h\u00e4n tarvitsee valtavasti ilmaa, rakkautta tai onnellisuutta. Sille, joka l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kaiken t\u00e4m\u00e4n, Jumalallinen on kaikki t\u00e4m\u00e4 yhdess\u00e4 ja viel\u00e4 enemm\u00e4n. Sanoinkuvaamaton henkinen aisti, joka on l\u00e4heisesti sulautunut intuitioon, etiikkaan, kauneuden hy\u00f6dylliseen tunteeseen ja \u00e4lykkyyden ylev\u00e4\u00e4n valoon, saa ihmisen persoonallisuuden t\u00e4ydess\u00e4 kukoistuksessaan ja voimassaan esiin.<\/p>\n\n\n\n

Kaipauksen korkein muoto on kaipaus kohti Absoluuttia (Jumalaa)<\/h2>\n\n\n\n

Kautta aikojen ihmisten tarve rukoilla tai kiihke\u00e4sti tavoitella Jumalaa, on usein ollut yht\u00e4 vahva kuin tarve tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, rakentaa, rakastaa ja iloita. Sanoinkuvaamaton pyhyyden tunne on siten salaper\u00e4inen voimakas halu, syv\u00e4lt\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 nouseva, perustavaa laatua oleva kohottava ja ylitsevuotava tunne.<\/p>\n\n\n\n

Ei riit\u00e4, ett\u00e4 ihminen mietiskelee syv\u00e4ss\u00e4 ihmetyksen tilassa meren, vuorten, pilvien, mestariteosten tai luonnon lakeja ilmaisevien matemaattisten kaavojen kauneutta. Ihmisen t\u00e4ytyy olla sielu, joka jatkuvasti tavoittelee kiihke\u00e4sti korkeaa, pyh\u00e4\u00e4 ihannetta. Sielu, joka etsii jumalallista valoa syv\u00e4lt\u00e4 pimeiden asioiden sis\u00e4lt\u00e4 ja joka henkisen kehityksen ylevien polkujen kautta hylk\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 saavuttaakseen t\u00e4m\u00e4n maailman jumalallisen, ilmeisesti n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n, absoluuttisen taustan.<\/p>\n\n\n\n

Perinpohjaisesti ja varovaisesti asiaa l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 voidaan sanoa, ett\u00e4 henkist\u00e4 voimaa tarvitaan yht\u00e4 lailla el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ihan niin kuin \u00e4lyllist\u00e4 ja elinvoimaista vahvuuttakin. T\u00e4m\u00e4n vuoksi el\u00e4m\u00e4mme henkisi\u00e4 puolia t\u00e4ytyy vahvistaa enemm\u00e4n kuin \u00e4lyllisi\u00e4 tai elinvoimaisia vahvuuksia, sill\u00e4 ne antavat merkityksen ja vahvuuden olemuksellemme ja ennen kaikkea lis\u00e4\u00e4v\u00e4t meiss\u00e4 Pyhyyden Tunnetta, Jumalallista Tunnetta.<\/p>\n\n\n\n

Kun el\u00e4mme syv\u00e4sti ja intensiivisesti ajassa ja avaruudessa, saa pyhyys aikaan perustavaa laatua olevan muutoksen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in luonto ei ole en\u00e4\u00e4 j\u00e4ykk\u00e4 vaan elossa. Mik\u00e4\u00e4n ei j\u00e4\u00e4 Jumalan ulkopuolelle; kaikki on H\u00e4nen ilmaustaan. T\u00e4m\u00e4n aidon, syv\u00e4n ja ainutlaatuisen el\u00e4m\u00e4n voi tuntea kaikkialla, mineraaleissa, kukissa, el\u00e4imiss\u00e4, ihmisiss\u00e4 ja koko Maailmankaikkeudessa. Pyhyyden sanoinkuvaamaton tunne muuttaa ja olennaisesti valaisee kaiken ymp\u00e4rill\u00e4mme olevan ja toisella tasolla johdattaa olennon korkeimmat kaipaukset kohti ylint\u00e4 saavutusta, t\u00e4ydellisyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n syv\u00e4llisen tunteen voi usein l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen puhtaista ja siveist\u00e4 ihmisist\u00e4. Se my\u00f6s ilmenee ja lis\u00e4\u00e4ntyy v\u00e4hitellen niiss\u00e4 ihmisiss\u00e4, jotka p\u00e4ivitt\u00e4in siunaavat itse\u00e4\u00e4n ja toisia Siunaamisen Taiteen avulla.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 hetki on ainutlaatuinen ja arvaamattoman kallis<\/h2>\n\n\n\n

Absoluutin kaipaaminen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 erilaisia ilmauksia, lyhyest\u00e4 ja kiihke\u00e4st\u00e4 rukouksesta syv\u00e4\u00e4n meditaatioon; ristin edess\u00e4 lausutuista vilpitt\u00f6mist\u00e4 sanoista katedraalien syv\u00e4sti inspiroituneisiin lauluihin. Kiihkein kaipaus Jumalaa kohtaan tarkoittaa joskus sielun voihkintaa, sis\u00e4isi\u00e4 kyyneleit\u00e4 ja pelkki\u00e4 merkityksett\u00f6mi\u00e4 sanoja.<\/p>\n\n\n\n

Suuri joogi Ramakrishna sanoisi: \u201dMist\u00e4 oppilaan autenttinen vahvuus tulee? Se tulee h\u00e4nen kaipaavista kyyneleist\u00e4\u00e4n Jumalaa kohtaan. Aivan niin kuin \u00e4iti ei voi torjua apuaan itkev\u00e4lt\u00e4 vauvalta, Jumala Itse tarjoaa t\u00e4ysin Korkeimman Armonsa lapselleen, joka kaipaa H\u00e4nt\u00e4 kyyneleit\u00e4 vuodattaen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ei tarvitse olla kaunopuheinen, jotta Jumala kuuntelisi meit\u00e4. Sokea, kuuro, ep\u00e4ilij\u00e4, eksynyt, jopa ilke\u00e4 ja viimeiseksi toivoton, jokainen heist\u00e4 voi vilpitt\u00f6m\u00e4sti ja kiihke\u00e4sti rukoilla Jumalaa, sill\u00e4 jokaisen rukousta kuunnellaan AINA, jos se tulee syd\u00e4mest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kun rukoilemme Jumalaa, meid\u00e4n on ensinn\u00e4kin teht\u00e4v\u00e4 se sielumme pohjasta asti. Meid\u00e4n on sanottava se, mit\u00e4 todella tunnemme, ei sit\u00e4, mit\u00e4 ajattelemme, ett\u00e4 H\u00e4n haluaisi meid\u00e4n tuntevan. Meid\u00e4n on oltava t\u00e4ysin vilpitt\u00f6mi\u00e4, sill\u00e4 emme voi koskaan salata sis\u00e4isi\u00e4 tunteitamme Jumalan edess\u00e4. Hetki, jossa el\u00e4mme, on ainutlaatuinen ja sen vuoksi korvaamattoman kallis. Jokainen taianomainen hetki, jolloin mielemme, taipumaton kaipauksemme ja kahleista vapautunut rakkautemme nousee kohti Jumalaa ja me kutsumme H\u00e4nt\u00e4 sielussamme, edustaa perustukea, aitoa alustaa, joka tukee meit\u00e4 vastedes. Huolimatta siit\u00e4 mit\u00e4 olemme tehneet t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 tai mit\u00e4 emme ole viel\u00e4 tehneet, huolimatta tulevaisuuden n\u00e4k\u00f6aloista, se on nyt ja vain nyt, t\u00e4ss\u00e4 taianomaisessa hetkess\u00e4, jolloin voimme toimia ja muuttaa jotain.<\/p>\n\n\n\n

Sen vuoksi, jos jatkamme el\u00e4mist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 taianomaisessa hetkess\u00e4, joka p\u00e4iv\u00e4, voimme ilahtuneina huomata kuinka olemuksemme ylev\u00f6ityy ja saavuttaa t\u00e4ydellisyyden hankkimalla yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4 jumalallisia ominaisuuksia.<\/p>\n\n\n\n

Pyrkim\u00e4ll\u00e4 jatkuvasti ja kiihke\u00e4sti kohti Jumalaa, me siten ylit\u00e4mme rajoittuneen inhimillisen tilamme ja laajennamme olemustamme lakkaamatta saavuttaaksemme juuri t\u00e4ss\u00e4 ja juuri nyt Universaalin Autuuden Valtameren, yhteyden Jumalaan, Is\u00e4\u00e4mme.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

kirjoittanut Gregorian Bivolaru Huomaa: Ihminen on saanut lahjaksi viisi aistia ja niit\u00e4 vastaavat aistinelimet. Viisi aistia ovat haju, maku, n\u00e4k\u00f6, kosketus ja kuulo. Jooginen perinne pit\u00e4\u00e4 mielt\u00e4 (manas) kuudentena aistina. T\u00e4st\u00e4 johtuu otsikossa k\u00e4ytetty sanonta: \u201dseitsem\u00e4s aisti\u201d. \u201dIhmiselle on luonteenomaista perustavaa laatua oleva tarve, inkarnoituneen el\u00e4m\u00e4n olennainen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u2013 se ett\u00e4 tavoittelee, tietoisesti tai ei, …<\/p>\n

Sanoinkuvaamaton Pyhyyden tunne \u2013 Onko se seitsem\u00e4s aisti?<\/span> Lue lis\u00e4\u00e4 »<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","theme-transparent-header-meta":"","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":""},"categories":[57,58],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11879"}],"collection":[{"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=11879"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11879\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":11885,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/11879\/revisions\/11885"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=11879"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=11879"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/natha.fi\/wp2020\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=11879"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}