Nathan opetuksen kulmakivet

Nathan opetuksen perustana ovat oleelliset universaalit periaatteet ja lainalaisuudet, joita tarkastellaan modernista länsimaisesta näkökulmasta. Näin harjoittajan on helpompi olla avoin planeettamme ikiaikaisen henkisen perinteen valaisevalle voimalle ymmärtämällä näitä periaatteita omasta näkökulmastansa lähtien. Alla avautuu muutamia näistä opetuksemme kulmakivistä.

Okkulttisen resonanssin laki

Yksi kaikkien aitojen esoteeristen opetusten kulmakivistä on ajatus siitä, että maailmankaikkeus heijastuu kokonaisuutena jokaiseen osaansa ja päinvastoin. Tämä perustavanlaatuinen totuus on esitetty upeasti kuuluisassa Hermes Trismegistuksen tekemässä Smargaditaulussa :”Niin kuin alhaalla, niin ylhäällä; ja niin kuin ylhäällä, niin alhaalla”. Modernissa kosmologiassa sama ajatus näkyy maailmankaikkeutta koskevassa. holografiteoriassa. Sen mukaan maailmankaikkeus on valtava hologrammi, jossa sen kukin osa sisältää saman informaation kuin kokonaisuus. Ihmisen kohdalla se tarkoittaa, joogaopettaja emeritus Gregorian Bivolarun sanoin: ”jokaisen ihmisen sisäinen maailmankaikkeus on makrokosmisen rakenteen ilmentymää ja heijastumaa”.

Okkultisen resonanssin laki selittää kuinka on mahdollista, että kosminen kokonaisuus ja sen osat kietoutuvat toisiinsa, ja kuinka me voimme hyötyä tästä tiedosta henkisellä polulla. Aluksi on tärkeä ymmärtää kaiken olemassa olevan perusluonne. Kaikki, mikä on olemassa, värähtelee. Värähtely saa aikaan olemassaolon. Ilman värähtelyä ei ole mitään olemassaoloa – ei ainakaan sanan tavanomaisessa merkityksessä. Tämä perusasia tiedettiin hyvin monissa henkisissä perinteissä. Esimerkiksi intialaisessa Kashmirin Shaivismissa tätä värähtelevää ydinolemusta kutsuttiin spandaksi.

Lännessä käsite siitä, että kaikki on vuoksen ja luoteen vaikutuksen alaisina, esitettiin elävästi sekä vanhassa egyptiläisessä henkisessä perinteessä että sen hellenistisessä tulkinnassa ns. hermeettisessä kirjallisuudessa. Kun lähestymme modernia aikaa, tämä käsitys tarkennettiin käsitteellä ’sykkivä liike’. Esimerkiksi ruotsalaisen esoterian opettajan Swedenborgin (1700-luvulla) metafysiikka ja teologia perustui sille, kuinka tärkeää värähtely oli kaikelle elämälle. Hermeettisessä kirjoituksessa ”Kybalion”, joka julkaistiin 1900-luvun alussa, esitettiin selvästi, että ”mikään ei pysy paikallaan; kaikki liikkuu, kaikki värähtelee”. Nykyaikainen tiede on samaa mieltä kvanttiteorian tutkimusten perusteella.

Henkisessä asiayhteydessä kaiken värähtelevä luonne on tärkeä, koska sen avulla eri todellisuuksien tasot voivat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Värähtelyllä on aina tietty taajuus. Kun kaksi värähtelevää järjestelmää ovat yhteydessä toisiinsa, energiaa ja informaatiota siirtyy itsestään voimakkaammasta järjestelmästä heikompaan järjestelmään. Tätä ilmiötä kutsutaan resonanssiksi.

Esimerkiksi jos laulat tietyllä äänenkorkeudella, huomaat että lähellä olevat kielisoittimet (esimerkiksi piano, jonka kielet ovat vapaana) alkavat värähdellä. Se johtuu siitä, että energiaa siirtyy kieleen, joka on viritetty samalle taajuudelle kuin laulun ääni. Eli vain oikealle taajudelle viritetty kieli värähtelee, muissa kielissä ei tapahdu mitään.

Jos mietit asiaa, huomaat helposti, että resonanssi on hyvin tuttu ilmiö. Oletko ollut joskus jalkapallo-ottelussa tai konsertissa, jossa on paljon yleisöä, ja yhtäkkiä huomaat, kuinka väkijoukon energia saa sinut valtaansa. Se saattaa saada sinut käyttäytymään eri tavalla kuin mitä jos olisit yksin. Kaikki tämä on resonanssia. Olet todennäköisesti myös huomannut, että kun menet huoneeseen, jossa on pieni ryhmä ihmisiä, joskus tuon ihmisryhmän energia vaikuttaa huomattavasti. Vaikutus voi olla joko kohottava tai väsyttävä vaikka kukaan ei puhuisi mitään. Tässäkin on kyse resonanssista.

Tässä kohtaa voi herätä kysymys, että mikä resonoi silloin, kun on kyse ihmisryhmistä ja -joukoista. Toisin kuin kielisoittimissa, tässä tapauksessa ei ole mitään selvää fyysistä perustetta tälle ilmiölle. Jotta ymmärtäisimme tällaista resonanssia, on hyväksyttävä, että fysiikan tutkimien energiamuotojen lisäksi on olemassa myös muita energiamuotoja: bioenergiaa ja emotionaalista, mentaalista ja henkistä energiaa. Niitä kutsutaan hienovaraisiksi energioiksi, koska tavanomaisilla fysiikan laitteilla niitä ei voida havaita. Ne ovat kätkettyjä, okkulttisia. Kuka tahansa meistä voi kuitenkin oppia tuntemaan ne.

Joillekin ihmisille hienovaraisten energioiden olemassaolo voi kuulostaa vähän ihmeelliseltä. Heidän kanssaan ei tarvitse väitellä, sillä he ovat täysin oikeassa tässä asiassa. Ne ovat ihmeellisiä. Sen sijaan kyseenalaistajat ovat usein väärässä siinä, että tavallinen fyysinen energia olisi vähemmän ihmeellistä. Sana energia tulee kreikan kielen sanasta energeia, joka voidaan kääntää ”voima toiminnassa”. Fysiikan tiede tutkii energian manifestoitumista esimerkiksi liikkeenä tai lämpönä. Se ei tutki niiden takana olevaa voimaa, energiaa itseään, sen sisintä olemusta.

Miksi? Koska energia, myös fyysisten ilmiöiden takana oleva energia, on aina hienovarainen voima. Sitä ei voida havaita sellaisenaan. Kun puhumme ei-fyysisistä energiamuodoista, emme tee energian suhteen konseptuaalista loikkaa. Fyysinen energia ei ole sen enempää aineellista kuin energia, joka ilmenee bioenergeettisesti, emotionaalisesti, mentaalisesti tai henkisesti. Itse asiassa energiaa voitaisiin aivan yhtä hyvin kutsua valoksi tai ääneksi hienovaraisessa, ei-fysikaalisessa merkityksessä kuten monissa henkisissä perinteissä tehdään.

Palataan nyt okkulttiseen resonanssiin. Kuvittele, että astut henkisesti latautuneeseen tilaan esimerkiksi kirkkoon tai kauniiseen joogasaliin. Huomaat heti, että tällä paikalla on kohottava vaikutus sisäiseen tilaasi. Hiljennyt spontaanisti, huomio kääntyy sisäänpäin, rauhoitut ja päästät joksikin aikaa irti kaikesta. Kun todella avaudut tälle kokemukselle, huomaat tietoisuuden laajentumisen ja sydämen avautumisen – tämä johtuu pelkästään siitä, että olet tuossa paikassa, kirkossa tai joogasalissa, ja että keskityt tuntemaan sen energiaa.

Okkultisen resonanssin laki selittää, kuinka tämä on mahdollista. Muista sanonta: ”niin kuin ylhäällä, niin alhaalla”. Se, että kokonaisuus heijastuu osiinsa, tarkoittaa, että jokainen ihminen heijastaa maailmankaikkeuden energeettistä rakennetta, mukaan lukien sen hienovaraista rakennetta. Aivan kuten fyysisen maailmankaikkeuden lait ovat voimassa myös ihmisissä, niin myös sen hienovarainen arkkitehtuuri ilmenee meissä. Itse asiassa henkisessä etsinnässä on kyse siitä, että herätämme itsessämme resonanssin näiden arkkityyppisten energioiden kanssa, niitä voidaan kutsua makrokosmisiksi voimakeskuksiksi, ja sen avulla oivallamme, että me ilmennämme kokonaisuutta, mukaan lukien myös sen lähteen, joka on läsnä kaikessa.

”Ihmisen mikrokosmos kerää eli vastaanottaa okkulttisen resonanssiprosessin kautta hienovaraista energiaa, joilla on tietty värähtelytaajuus ja jotka tulevat Makrokosmoksesta, silloin kun näiden energioiden värähtelytaajuus on sama tai hyvin lähellä sitä taajuutta, jolla ihmisen mikrokosmos pystyy värähtelemään.” (joogaopettaja emeritus Gregorian Bivolaru)

Ihmisen ja makrokosmisen hienovaraisten energioiden välinen vuorovaikutus on mahdollista kokonaisuuden ja osan välisen vastaavuuden takia. Kun ihminen on täysin vapautunut sisäisistä esteistä, hän pystyy herättämään itsessään minkä tahansa makrokosmisen värähtelytaajuuden ja aloittaa näin resonanssin tuon hyvää tekevän energian kanssa. Koska makrokosminen energia on aina valtavan paljon voimakkaampi kuin oma energiamme, virittyminen tarkoittaa, että energia (jopa valtava määrä energiaa, jos resonanssi on täydellinen) siirtyy makrokosmiselta tasolta meihin, eli mikrokosmokseen. Tämä tapahtuu spontaanisti yllä olevassa esimerkissä kirkosta ja joogasalista.

Jos vertaamme jalkapallo-ottelun yleisössä syntyvää resonanssia kirkon tai joogasalin kohottavien energioden resonanssiin, oivallamme, että eri resonansseilla on erilainen henkinen arvo. Värähtelytaajuus voi olla korkeampi tai matalampi. Korkeammat taajuudet ovat hyvää tekeviä, ja vastaavasti matalammat taajuudet eivät. Vihalla, kateudella, sadismilla, melankolialla ja monilla muilla tuhoavilla tiloilla on matala värähtelytaajuus. Spektrin toisessa päässä on tiloja kuten rakkaus, rauha, harmonia, vapaus ja autuus. Henkisessä etsinnässä pyrimme herättämään ja vahvistamaan näitä tiloja.

Okkultisen resonanssin kautta voimme avata itsemme kaikenlaisten hyvää tekevien hienovaraisten energioiden ja entiteettien: mm. jumalallisten attribuuttien, logoksen, Kristus-tietoisuuden, pyhän hengen, mahavidyojen, jumalien, avataarien, enkeleiden, hienovaraisella tasolla olevien henkisten mestareiden hyvää tekeville värähtelyille. Kaikki nämä hienovaraiset olennot ovat kaikkien olentojen yhden ja ainoan perimmäisen lähteen manifestaatiota. Eri perinteissä sillä on eri nimi: Jumala, Brahman, Absoluutti, Yksi jne. Näiden hienovaraisten olentojen kautta voimme löytää olemassa olemisen perustavanlaatuisimman seikan, kaiken olemassaolevan Valon ja Elämän, kaiken perimmäisen totuuden. Tämä löytö on ainoa asia, joka lopullisesti ja aidosti tyydyttää sielun henkisen janon.

Okkultisen resonanssin laki on henkisen harjoituksen ytimessä Nathalla. Asanoilla, pranayamoilla, meditaatioilla ja monilla muilla henkisillä harjoituksilla on kaikilla tavoitteena herättää harjoittajassa hyvää tekeviä korkeita tiloja, joita voidaan voimistaa, jopa erittäin paljon, resonoimalla vastaavan makrokosmisen energiakeskuksen kautta.

Okkultisen resonanssin lain systemaattinen ja käytännöllinen soveltaminen opetetaan Nathan oppilaille initiaation kautta. Initiaatioon kuuluu sekä teoria että käytännön harjoitus. Esimerkiksi oppilaalle opetetaan, miten tehdä uusi asana tai meditaatiotekniikka. Lisäksi hän saa paljon harjoitusta koskeva tietoa. Näin oppilas etenee henkisellä polullaan turvallisesti, tuloksellisesti ja iloisesti.

 

Karmajoogan perusta: Pyhitys

Pyhitys on yksi karmajoogan peruspilareista. Karmajooga on henkinen polku, jossa hengellinen vapautuminen saavutetaan toiminnan kautta. Normaalisti ihminen synnyttää kaikilla teoillaan karmaa, ja hänen täytyy vastaanottaa tekojensa hedelmät ennemmin tai myöhemmin. Pahoista teoista syntyvät hedelmät ovat kitkeriä. Hyvien tekojenkin seurauksena ihmisen pitää syntyä uudelleen vastaanottamaan tekojensa hyvät hedelmät. Pyhittäminen kuitenkin vapauttaa harjoittajan näistä karman kahleista, jotka muuten pakottaisivat hänet palaamaan uudestaan ja uudestaan tähän maailmaan.

Avainasia pyhityksessä on se, että kaikki tekojen hedelmät annetaan Korkeimmalle Absoluutille. Antamalla tekojen hedelmät Jumalalle kyseiset teot eivät enää kuulu sen tekijälle. Kun ihminen antaa tekonsa hedelmät Jumalalle ja Jumala vastaanottaa tämän lahjan, hän lähestyy Jumalaa, ikuista, ja silloin hän elää tietyssä määrin samalla tavalla kuin Jumala elää. Silloin ihminen voi tuntea Isä Jumalan syleilyn. Pyhittämisen jälkeen hän kokee, kuinka Jumala Itse manifestoituu hänen kauttaan. Hän tuntee Hänen inspiraationsa, armonsa, voimansa. Lisäksi vapaudumme karman luomista siteistä.

Pyhittäminen tarkoittaa sitä, että annetaan jotakin vilpittömästi, täysin ja pyyteettömästi Jumalalle, Korkeimmalle Absoluuttiselle Tietoisuudelle. Tarkoituksena on pyhittää tuo jokin olemalla hiljaa yhteydessä Jumalaan. Pyhityksen jälkeen harjoittaja jää kuuntelemaan Korkeimman vastausta pyhitykseen. Tämä on olennainen vaihe pyhittämisessä. Vastaus tuntuu pyhyytenä ja armona, joka virtaa olemukseen pään kautta. Silloin harjoittaja voi olla vakuuttunut siitä, että hänen pyhittämänsä teko on hyväksytty ja että se saa jumalallista tukea. Jos sen sijaan pyhityksen jälkeen ei koeta mitään vastausta, se tarkoittaa, että teko on ole harmoniassa jumalallisen tahdon kanssa. Joko se ei ole hyvä teko tai ei ole oikea hetki tehdä sitä. Tässä tapauksessa tekoa ei pidä tehdä.

Kuka tahansa voi käyttää pyhitystä syventämään suoraa yhteyttä Isä Jumalaan samalla tavalla kuin kuka tahansa voi rukoilla Jumalaa. Kun pyhitämme, tietyt jumalalliset lait vaikuttavat ja transformoivat meitä sisäisesti. Pyhittämisen avulla koko elämästä tulee henkinen matka. Henkinen harjoitus ei siis rajoitu ainoastaan jooga-alustalle tai meditaatiotyynylle. Pyhittämisen avulla voimme elää joka hetki hengellisten periaatteiden mukaisesti. Voimme löytää pyhän arjen jokaisesta hetkestä. Joogan ja tantran mukaan emme tarvitse pappeja, sadhuja tai pyhimyksiä tai muita välittäjiä, jotta löydämme Korkeimman Absoluutin eli Jumalan. Voimme olla yhteydessä Korkeimpaan Absoluuttiin suoraan, tässä ja nyt, jokaisessa teossa, jonka teemme. Jokainen pyhitys on mahdollisuus kokea kuolemattomuus, kokea muutaman hetken ajan se miltä tuntuu olla jivanmukta, henkisesti vapautunut mestari.

Pyhittämällä mistä tahansa teosta tulee pyhää. Jos esimerkiksi pyhitämme kävelyn työpaikalle, jumalallinen läsnäolo on mukana kaikessa mitä koemme sen aikana. On kuin Jumala kävelisi meidän kanssamme, kuin Hän kävelisi meissä ja meidän kauttamme. Jumala ei ole enää kaukainen todellisuus vaan Häneen saa helposti yhteyden tämän menetelmän avulla.

Kun hyvä teko on pyhitetty, tekoa ei enää tee yksilö yksilöllisine rajoituksineen. Pyhittämällä harjoittaja avautuu kanavaksi, jonka kautta Jumala manifestoituu. Ihminen toimii nyt Jumalan inspiroimana ja ohjaamana. Esimerkiksi jos hieroja pyhittää parantavan hieronnan, hän saa täsmällistä ohjausta ja inspiraatiota hoitoon, mikä olisi muuten voinut jäädä huomaamatta.

Pyhityksessä ihminen päästää irti egostaan ja laajentuu omine rajojensa yli. Hän antautuu korkeimman, jumalallisen viisauden ohjattavaksi. Pyhitys on ele, jolla kutsutaan Jumalan läsnäoloa, apua ja tukea. Ihminen saa lisää sisäisiä resursseja ja energiaa. Hän virittyy Korkeimman kanssa ja elää tietyllä tavalla Jumalan tavalla, ja suhde Jumalaan muuttuu läheisemmäksi.

Pyhityksen tekniikka opetetaan tantrisen joogan, esoteerisen tantran ja kashmirin shaivismin kursseilla.

Manifestaation perusmekanismi: Polariteetti

Artikkeli tulossa…
 
 

Henkisyys ja moderni tiede (kvanttifysiikka ja suhteellisuusteoriat)

Artikkeli tulossa…

 

Vieritä ylös
X